Suomessa rikollinen korruptio on harvinaista, mutta lähipiirin suosiminen yleistä

Soili Suonoja lähti Finavian, Itellan ja Altian hallituksista siksi, että hän oli mahdollisesti myötävaikuttanut kummipoikansa palkkaamiseen. Lähipiirin suosiminen ei ole ollenkaan poikkeuksellista Suomessa, mutta siitä kiinni jääminen etenkin valtiolla tai valtionyhtiöiden ja erilaisissa luottamustehtävissä voi johtaa luottamuksen menettämiseen, mediamylläkkään ja lopulta potkuihin.

Kuva: Talouselämä

Virallisissa mittauksissa Suomi on vähäisen korruption maa, mutta sisäpiireissä tapahtuu paljon. Vaasan yliopistossa korruptiota tutkineen julkisjohtamisen professori Ari Salmisen mukaan Suomessa varsinainen korruptiorikollisuus, kuten lahjonta ja kartellit ovat melko harvinaisia. Sukulaisten suosiminen eli nepotismi sen sijaan on hyvinkin yleistä etenkin pienissä kunnissa. Nepotismin lähelle osuu hyväveliverkostojen toiminta, jota tapahtuu myös paljon pienissä piireissä ja yleisesti politiikassa. Nepotismista on helpompi jäädä kiinni, koska sukulaisuussuhde voidaan todistaa, mutta hyväveliverkostot ovat usein moniulotteisempia ja vaikeampia todistaa.

Suosiminen politiikassa uhkaa demokratiaa 

Politiikassa on laajasti käytössä poliittiset virkanimitykset, eli tietyillä puolueilla on pääsy joihinkin ylempiin virkoihin sanattomalla sopimuksella. Puolueiden sisällä on myös tavallista nostaa framille tiettyjä henkilöitä, jotka valtaa saadessaan rapsuttavat puolestaan aiemmin heidän selkäänsä raaputtaneita.

Hyväveliverkostot ja nepotismi ovat yleisiä myös yritysmaailmassa, mutta siellä se on sallitumpaa. Perheyrityksissähän on usein tavoitteenakin nimenomaan oman perheen työllistäminen, eikä siinä ole moitittavaa.

Salmisen mukaan politiikassa lähipiirin suosiminen muodostuu kuitenkin suureksi ongelmaksi demokratian kannalta. Etujen saaminen esimerkiksi yritysmaailman taholta aiheuttaa kiitollisuuden velkaa yritysten ja organisaatioiden suuntaan, vaikka kiitollisuuden velan pitäisi kohdistua vain äänestäjiin.

Saako isä tai äiti auttaa kesätyönhaussa?

Suomi on pieni maa ja pienen maan synnynnäinen ominaisuus on, että siellä on pienet piirit. Asiantuntijoita on vähän ja kaikki tuntevat toisensa. Salmisen mukaan Suomessa rehottaakin nepotismi ja hyväveliverkostot ehkä jopa enemmän kuin suurissa maissa. Suosiminen tapahtuu Suomessa aina lain puitteissa, joten siksi siihen on vaikeaa puuttua. Ongelmana on erityisesti poliittisissa piireissä tapahtuva suosiminen, johon pitäisi Salmisen mukaan kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota.

Suonojan tapauksessa raskauttavaa on, että hän oli erittäin korkeassa asemassa ja hänen olisi pitänyt tietää, että avunanto voi näyttää ulkoapäin katsottuna arveluttavalta.

Toisaalta lieventävä asianhaara on, että ainakin yhdessä tapauksista oli kysymys vain nuoren tytön kesätyöstä. Moni nuori saa ensimmäisen kesätyönsä vanhempiensa tai sukulaistensa kautta. Tässä ei pitäisi olla mitään hirveän rikollista, mutta tässäkin on syytä olla varovainen.

Salmisen mukaan ei voida mennä niin pitkälle, että suhteita ei saisi käyttää edes koululaisena ja että sukulaisuudesta tulisi työnhaussa rasite. Verkostoituminen on tärkeää tämän päivän työelämässä, mutta Salmisen mukaan on mahdollista edetä uralla myös ilman sukulaisuussuhteita. 

Valtiolla on tarkasti rajatut jääviys- ja esteellisyyssäännökset, mutta niitäkin on mahdollista kiertää. Pelkästään eettisesti ajateltuna rajaa jääviydessä voi pohtia siltä kantilta, miltä asia näyttäisi ulkoapäin: onko henkilöllä ollut mahdollisuus vaikuttaa jonkun toisen asemaan? Joutuuko asiaa selittelemään, jos se tulee esille ja syntyykö joitakin kiitollisuussuhteita esimerkiksi asiakkaiden tai äänestäjien kustannuksella? Jos tämä testi näyttää punaista, voi vain toivoa, ettei jää kiinni.

Viisautta kasvuun naapurimaista?

Rikkinäinen hallitus taistelee siitä, miten Suomi saadaan nousuun. Viisautta kasvuun on syytä hakea myös naapurimaista, sillä esimerkiksi Virossa on jo 27 000 suomalaisyritystä. Miten ne saadaan takaisin Suomeen?

 

Kuva: themadpuzzlers.com

Yhteiskunnassamme on dilemma. 

Meillä on eri laskentatapojen mukaan 300 000 - 450 000 työtöntä. Kansantalous on ongelmissa, luottoluokitus laskee, yritykset karkaavat ulkomaille ja sijoittajat perässä. Työpaikkojen määrä laskee.

Ratkaisuja haetaan rakenteellisista uudistuksista, mutta ne ovat vielä kesken ja niistä syntyvät mahdolliset säästöt ovat kaukana tulevaisuudessa. Hallituksen kasvupaketissa on pörhistelty muun muassa investoinneilla infrastruktuuriin. Esimerkiksi Destian kilpailutuksissa on mukana kisaamassa myös ulkomaalaisia firmoja ja jo entuudestaan saamme työvoimaa rakentamiseen naapurimaistamme, joten mitään takuita ei ole siitä, miten paljon euroja näistä investoinneista jää lopulta Suomeen.

Työttömyyttä siis kauhistellaan, yritysten ulosliputusta päivitellään ja se AA on myös ihan kauheeta. Pitäisi saada kasvuyrityksiä. Kansanedustaja Mikael Jungner (A-studio 15.10.2014) ehdotti muun muassa lisävelanottoa, eli puhdasta elvytystä. Oikeistopuoli puolestaan on penännyt työmarkkinoiden joustoja jo 1990-luvulta lähtien (http://yle.fi/uutiset/).

Kuva: Shutterstock.

Tänä päivänä työmarkkinoiden joustot tulkitaan lähinnä palkanalennuksiksi. Palkanalennukset laskisivat ostovoimaa ja lamaannuttaisivat taloutta edelleen, mutta toisaalta palkanalennusten taustalla lienee huoli kalliista työvoimasta ja siitä, että etenkin duunareiden palkat ovat joiltain osin karanneet käsistä verrattuna akateemisiin aloihin (http://www.iltalehti.fi/tyoelama/).


Virossa jo 27 000 suomalaista yritystä

Tarvitsemme siis investointeja, yrityksiä ja kasvuyrityksiä, joista verot jäävät Suomeen. Tarvitsemme a) uusia, tuottavia yrityksiä b) nykyisten yritysten pitäisi palkata lisää työntekijöitä.

Kyllä meillä perustetaan edelleen yrityksiä, siitäkin huolimatta tai sen vuoksi, että on lama eikä muuta työtä ole. Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan viime vuonna syntyi 30 243 yritystä (http://www.prh.fi/fi/). Mutta arvatkaapa mitä? Viroon on perustettu jo 27 000 suomalaista yritystä. Sen lisäksi, että monet teollisuuden työpaikat katoavat edullisempiin maihin.

Kuva: pl.majakka.pl

Syitä on monia. Suomessa yrittämistä on moitittu kalliiksi ja byrokraattiseksi. Työvoima on kallista. Jos työnantaja palkkaa työntekijän 2300 euron kuukausipalkalla, työnantaja maksaa hänestä noin 3 500 euroa, 3 000 euron palkalla työnantaja pulittaa puolestaan 4 300 euroa. Käytännössä työnantajalle syntyvät kustannukset ovat siis keskimäärin 1,4-kertaiset työntekijän bruttokuukausipalkkaan nähden (http://www.yrittajat.fi/palkkalaskuri). Onhan siinä maksettavaa. 


Virolaiset yrityskauppiaat tarjoavat palvelua verottajan rauhoittelemiseksi

Viroon yrityksen perustanut suomalainen kertoo, että yritys oli helppo perustaa, verkostoituminen oli sujuvaa ja kaiken kukkuraksi voitoista saa verovapauden, jos tuotot sijoitetaan investointeihin eli kasvuun. Investointihan voi olla myös uuden työntekijän palkkaaminen. Virossa bisnesvainu on kohdallaan, sillä suomalaisten kiinnostuksesta perustaa yrityksiä on tehty onnistuneen kuuloista yritystoimintaa. Siellä toimii lukuisia kauppiaita, jotka ovat erikoistuneet välittämään valmiiksi rekisteröityjä yrityksiä ulkomaalaisille yrittäjille ja tarjoavat myös yhteistyökumppaneita, tietoa rahoituksesta ja jopa asiakkaita. 

Virolaiset yrityskauppiaat tarjoavat myös ns. osoitepalvelua, jossa Viron verottajalta saapuva posti skannataan ja lähetetään sähköpostilla Suomeen. Tarvittaessa kuulemma myös vakuutellaan Kaupparekisterille, että yritys on todella virolainen (http://www.aamulehti.fi/Talous/). Kyllä on hyvää palvelua, ei voi muuta sanoa.

Kuva: sarviblogi.blogspot.fi

Valtiovarainministeri Antti Rinne närkästyi, kun pääministeri Alexander Stubb tilasi Ruotsin entiseltä valtiovarainministeriltä Anders Borgilta raportin Suomen talouden ongelmista (http://www.hs.fi/). Ehdotankin, että Rinne tilaa nyt kostoksi Virosta vastaavanlaisen raportin ja selvittäisi, miten me onnistuisimme houkuttelemaan Suomeen lisää yrityksiä ja vielä tekemään niistä kasvuyrityksiä.

Voisimme tehdä jotakin vieläkin paremmin kuin Viro. Kuten todettua, Suomessa työvoima on kallista. Mutta Virossa työntekijän palkkaamisen väitetään olevan vieläkin kalliimpaa. (http://liianvanha.puheenvuoro.uusisuomi.fi/). Siksi voisimme selvittää, olisiko esimerkiksi työnantajan lakisääteisissä velvoitteissa ja raportointipakossa tai työntekijän sivukuluissa jotakin kevennettävää. Silloin voisimme ehkä olla vieläkin parempi ja houkuttelevampi yritysmaa kuin Viro.



Lähteet:

http://yle.fi/uutiset/niinisto_peraankuuluttaa_tyomarkkinoiden_joustoja/5116828

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/2014011917946624_tb.shtm

http://www.prh.fi/fi/uutislistaus/2014/P_1559.html

http://www.yrittajat.fi/palkkalaskuri 

http://www.aamulehti.fi/Talous/1194933478075/artikkeli/yrittaja%20paatti%20lahtea%20veropakolaiseksi%20aloitan%20kasvavan%20toiminnan%20mieluummin%20virossa.html?sm=be5ab714a273b296dadb78a8a2ddc99e5045e7c10d962194dc5e2a3fc1318551 

http://www.hs.fi/politiikka/a1413257390730

http://liianvanha.puheenvuoro.uusisuomi.fi/141954-viron-todellisuus