Boreout pilaa työilmapiirin

Viime vuosina on puhuttu paljon burnoutista eli työuupumuksesta. Boreout sen sijaan on suhteellisen tuore käsite, joka tarkoittaa tylsistymistä työssä.  

Boreoutissa on kysymys leipääntymisestä. Boreoutin käsite tuli tutuksi maailmalle, kun sveitsiläiset Philippe Rothlin ja Peter R. Werder julkaisivat kirjan "Boreout – kuinka haasteiden puute saa voimaan huonosti". He totesivat, että boreoutista kärsivä voi uupua turhautumisensa vuoksi samaan tapaan kuin burnoutista kärsivä. Tylsistynyt ei välttämättä kuitenkaan pysty pyytämään tai vastaanottamaan uusiakaan töitä, mikä on oireilussa paradoksaalista. Tylsistyminen lamaannuttaa, eikä työntekijä saa kunnolla mitään aikaan. 



Kuva: Shutterstock

Helposti voisi kuvitella, että tylsistymisestä kärsivät vain ne, joilla on liian vähän ja liian yksinkertaisia työtehtäviä. Joidenkin tutkijoiden mukaan tylsistymisestä voi kärsiä kuitenkin millä tahansa yrityksen hierarkian tasolla ja missä tahansa tehtävässä. Myös esimies voi olla tylsistynyt ja leipääntynyt. Työtä voi siis olla liian vähän, mutta myös liikaa. Työn tulokset eivät palkitse tai tulosta ei arvosteta. Tyypillistä tylsistymisessä on se, että työlleen ei löydä merkitystä. 

Boreoutista kärsivä voi aiheuttaa paljon tuhoa työnantajalleen. Työntekijän motivaatio on alhainen eikä hän ole sitoutunut työnantajaansa. Hän saattaa sabotoida työnantajaansa tai työyhteisöään, eristäytyä, kiusata kollegoitaan tai laiminlyödä tehtäviään. Tylsistynyt on välinpitämätön, joten hän tekee normaalia enemmän virheitä. Myös tapaturmariskit ovat suuremmat. Ongelmakierre jatkuu, jos tarjolla on vain lisää töitä, mutta ei kiinnostavia työtehtäviä. Jos esimies on leipääntynyt, hänen nuiva asenteensa siirtyy helposti myös alaisiin. Tutkijat ovatkin pohtineet, onko tylsistyminen noussut stressin veroiseksi ongelmaksi.

Suomessa työn imua tutkineen Jari Hakasen mielestä osa työntekijöistä turhautuu työnantajan määrittelemiin mahdottomiin tavoitteisiin, niukkoihin resursseihin ja jatkuviin organisaatiomuutoksiin. Työltä katoaa merkitys, kun järjettömän tuntuista myllerrystä tapahtuu jatkuvasti ympärillä. Hakasen mukaan työtahtia pitäisikin ehdottomasti löysätä, jotta työn merkitys olisi jälleen mahdollista löytää.

Boreoutista kärsivää voi olla vaikea huomata työyhteisössä, sillä tällaiset henkilöt arvioidaan helposti perusluonteeltaan laiskoiksi tai muuten vain hankaliksi tapauksiksi. Työnantaja saisi tylsistyneistä irti paljon kadotettua luovuutta pohtimalla hetken sitä, kuinka työntekijät saisivat itselleen mielenkiintoisempia töitä ja kuinka heille voisi korostaa työn merkitystä. Heille voisi myös perustella, miten heidän työssään toteutetaan yrityksen strategiaa. Suomessa nimittäin vain noin puolet työntekijöistä näkee oman työnsä yhteyden työnantajansa strategiaan. Yrityksen vision eli tavoitetilan on oltava realistinen, uskottava, haastava ja motivoiva, jotta työntekijät voivat sitoutua siihen. Sitoutuneet työntekijät puolestaan vaalivat organisaation me-henkeä ja oma työkin tuntuu silloin merkitykselliseltä. 

Boreoutia voidaan ehkäistä myös vaihtamalla yksitoikkoisia tehtäviä tehtäväkierron avulla. Erilaiset kurssit virkistävät tasapaksua arkea, virkavapaat ja koulutusvapaat tuulettavat myös työntekijän ajatuksia.

Työn merkityksellisyyden kannalta tärkeintä on esimiehen aito kiinnostuminen työntekijöistään. Kiitoksen ja palautteen tarjoaminen tuovat merkitystä työpäivään. Työntekijöiden kuunteleminen ja vaikutusmahdollisuuksien antaminen omiin tehtäviin lisäävät motivaatiota. Tehokkaimmillaan ihminen on nimittäin aina silloin, kun hän tekee aidosti itseään innostavia asioita.


Lähteitä

Hakanen, Jari (2011): Työn imu

Kylmänen, Ilpo (2013): Yrityksen strategian tuntemisen vaikutus työhyvinvointiin

Talouselämä: http://www.talouselama.fi/tyoelama/leipaantynyt+onkin+boreout/a2045736

Forbes http://www.forbes.com/sites/jennagoudreau/2012/05/31/bored-in-the-office-is-it-the-new-productivity-killer/

Kauppalehti  30.1.2008: Tylsistynyt työntekijä on kallis. Kirjoittaja: Laura Koljonen