Suomessa rikollinen korruptio on harvinaista, mutta lähipiirin suosiminen yleistä

Soili Suonoja lähti Finavian, Itellan ja Altian hallituksista siksi, että hän oli mahdollisesti myötävaikuttanut kummipoikansa palkkaamiseen. Lähipiirin suosiminen ei ole ollenkaan poikkeuksellista Suomessa, mutta siitä kiinni jääminen etenkin valtiolla tai valtionyhtiöiden ja erilaisissa luottamustehtävissä voi johtaa luottamuksen menettämiseen, mediamylläkkään ja lopulta potkuihin.

Kuva: Talouselämä

Virallisissa mittauksissa Suomi on vähäisen korruption maa, mutta sisäpiireissä tapahtuu paljon. Vaasan yliopistossa korruptiota tutkineen julkisjohtamisen professori Ari Salmisen mukaan Suomessa varsinainen korruptiorikollisuus, kuten lahjonta ja kartellit ovat melko harvinaisia. Sukulaisten suosiminen eli nepotismi sen sijaan on hyvinkin yleistä etenkin pienissä kunnissa. Nepotismin lähelle osuu hyväveliverkostojen toiminta, jota tapahtuu myös paljon pienissä piireissä ja yleisesti politiikassa. Nepotismista on helpompi jäädä kiinni, koska sukulaisuussuhde voidaan todistaa, mutta hyväveliverkostot ovat usein moniulotteisempia ja vaikeampia todistaa.

Suosiminen politiikassa uhkaa demokratiaa 

Politiikassa on laajasti käytössä poliittiset virkanimitykset, eli tietyillä puolueilla on pääsy joihinkin ylempiin virkoihin sanattomalla sopimuksella. Puolueiden sisällä on myös tavallista nostaa framille tiettyjä henkilöitä, jotka valtaa saadessaan rapsuttavat puolestaan aiemmin heidän selkäänsä raaputtaneita.

Hyväveliverkostot ja nepotismi ovat yleisiä myös yritysmaailmassa, mutta siellä se on sallitumpaa. Perheyrityksissähän on usein tavoitteenakin nimenomaan oman perheen työllistäminen, eikä siinä ole moitittavaa.

Salmisen mukaan politiikassa lähipiirin suosiminen muodostuu kuitenkin suureksi ongelmaksi demokratian kannalta. Etujen saaminen esimerkiksi yritysmaailman taholta aiheuttaa kiitollisuuden velkaa yritysten ja organisaatioiden suuntaan, vaikka kiitollisuuden velan pitäisi kohdistua vain äänestäjiin.

Saako isä tai äiti auttaa kesätyönhaussa?

Suomi on pieni maa ja pienen maan synnynnäinen ominaisuus on, että siellä on pienet piirit. Asiantuntijoita on vähän ja kaikki tuntevat toisensa. Salmisen mukaan Suomessa rehottaakin nepotismi ja hyväveliverkostot ehkä jopa enemmän kuin suurissa maissa. Suosiminen tapahtuu Suomessa aina lain puitteissa, joten siksi siihen on vaikeaa puuttua. Ongelmana on erityisesti poliittisissa piireissä tapahtuva suosiminen, johon pitäisi Salmisen mukaan kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota.

Suonojan tapauksessa raskauttavaa on, että hän oli erittäin korkeassa asemassa ja hänen olisi pitänyt tietää, että avunanto voi näyttää ulkoapäin katsottuna arveluttavalta.

Toisaalta lieventävä asianhaara on, että ainakin yhdessä tapauksista oli kysymys vain nuoren tytön kesätyöstä. Moni nuori saa ensimmäisen kesätyönsä vanhempiensa tai sukulaistensa kautta. Tässä ei pitäisi olla mitään hirveän rikollista, mutta tässäkin on syytä olla varovainen.

Salmisen mukaan ei voida mennä niin pitkälle, että suhteita ei saisi käyttää edes koululaisena ja että sukulaisuudesta tulisi työnhaussa rasite. Verkostoituminen on tärkeää tämän päivän työelämässä, mutta Salmisen mukaan on mahdollista edetä uralla myös ilman sukulaisuussuhteita. 

Valtiolla on tarkasti rajatut jääviys- ja esteellisyyssäännökset, mutta niitäkin on mahdollista kiertää. Pelkästään eettisesti ajateltuna rajaa jääviydessä voi pohtia siltä kantilta, miltä asia näyttäisi ulkoapäin: onko henkilöllä ollut mahdollisuus vaikuttaa jonkun toisen asemaan? Joutuuko asiaa selittelemään, jos se tulee esille ja syntyykö joitakin kiitollisuussuhteita esimerkiksi asiakkaiden tai äänestäjien kustannuksella? Jos tämä testi näyttää punaista, voi vain toivoa, ettei jää kiinni.