Optimismilla saadaan toimivia työpaikkoja
Optimismista ja positiivisesta ajattelusta muistutellaan ajoittain
eri suunnista. Valittamista pitäisi vähentää ja pitäisi aina katsoa asioiden
valoisia puolia. Niin Katainen kuin Kekkonenkin ovat pitäneet suomalaisia
turhan pessimisteinä (www.iltalehti.fi/;
www.yle.fi/uutiset/)
Kun joku ehdottaa optimismia ja positiivista ajattelua
vaikkapa juuri työpaikkansa menettäneelle, ajatus tuntuu lähinnä ongelman
vähättelyltä. Helposti optimismin ilosanomasta saakin sellaisen käsityksen,
että sen tarkoituksena on lakaista ongelmat maton alle ja vetää väkinäinen
kestohymy kasvoille.
Johtamisopeissa optimismi on herättänyt viime vuosina paljon
kiinnostusta. Johtamiseen, organisaatiopsykologiaan ja työhyvinvointiin
keskittyvien asiantuntijoiden mukaan optimismi ei tarkoita silmien sulkemista
ongelmilta tai teennäisen hymyn virittelyä kasvoille. Optimismi tarkoittaa
pikemminkin ratkaisukeskeisyyttä, sinnikkyyttä ratkaista ongelmia,
toiveikkuutta, kiitollisuutta hyvistä ja onnistuneista asioista sekä hyvien
asioiden esille nostamista.
 |
| Kuva: Getty Image |
Myönteiset työntekijät ovat luovia ja tehokkaita
Tutkijoiden mukaan myönteisyys avaa mielemme. Se tekee
meidät vastaanottavaisiksi ja luoviksi. Positiiviset tunteet laajentavat
tarkkaavaisuutta ja luovat edellytykset myös tuloksellisuudelle.
Monet tutkijat ovat havainneet, että myönteisimmät tiimit
saavat aikaan parhaimpia tuloksia. Tutkimusten mukaan optimistiset kirurgit
tekivät huolellisimpia leikkauksia ja toisaalta optimistiset työntekijät
menestyivät parhaiten luovuutta vaativissa tehtävissä.
Myönteinen vuorovaikutus voi toimia työn kuormitukselta
suojaavana tekijänä. Myönteiset ihmiset kestävät parhaiten stressiä ja he
pitävät huolta terveydestään sekä jaksamisestaan. Heillä on usein vähemmän
sairauspoissaoloja kuin pessimisteillä.
Negatiivisuus on luonnollista, mutta käy kohtalokkaaksi
Ihminen on luotu havaitsemaan ensimmäisenä negatiiviset
asiat, eli vaarat, jotka häntä uhkaavat. Primitiivinen ihminen ei ole voinut
keskittyä haistelemaan kedon kukkia, jos peto vaanii taustalla. Tällainen
suoja- ja hälytysmekanismi meillä on edelleen olemassa.
Työyhteisöjen muuttuessa yhä enemmän psyykemme ehdoille,
myös pään sisältöä on alettava suojata yhä enemmän. Meidän on suojeltava
aivojamme turhalta negatiivisuudelta, sillä kielteiset asiat kuormittavat
aivojamme. Lisäksi pelottelu, kielteisten etukäteisskenaarioiden virittely ja
murehtiminen passivoivat.
Negatiiviset ihmiset masentuvat, sairastuvat ja uupuvat
helpommin kuin optimistit. Työyhteisössä ärtyneet ihmiset voivat hankaloittaa
muiden työn tekemistä ja pahantuulisuus vaikeuttaa samalla asiakaspalvelutyötä.
Tutkimusten mukaan negatiivisuus tappaa. Paavo Väyrynen oli
oikeilla jäljillä kysyessään, voiko vitutukseen kuolla. Positiivisesti
tulevaisuuteen suhtautuvat ihmiset elivät eräässä tutkimuksessa jopa 15,7
vuotta kauemmin kuin ne, joilla oli kielteinen asenne elämään. (www.iltalehti.fi/)
Tärkeää on osata arvioida, ovatko kohtaamamme uhkat todellisia,
vai maalailemmeko itsellemme vahingollisia uhkakuvia turhaan. On hyvä pohtia,
onko toistuvissa kielteisissä, torjuvissa ja arvostelevissa kommenteissa
käynnissä itseään ruokkiva negatiivinen kehä, vai voisiko ongelman korjata
pikemmin kuin jatkaa sen vatvomista.
Syyllisten etsiminen, syyttely ja juuttuminen menneisyyteen
lisäävät negatiivisuutta. Pilkunviilaus, sarkasmi, sivuuttaminen,
joustamattomuus, juoruaminen, kiire, aggressiivinen purkautuminen, jatkuva
ei-sanan käyttö, epäonnistumisista muistuttelu tai niiden jatkuva ennakointi
saattavat myös lisätä negatiivisuutta.
Kiitollisuus ja kannustaminen lisäävät optimismia
Ongelman tai virheen voi pyrkiä kääntämään tulevaisuuden
tavoitteeksi. Kun moka on jo tapahtunut, on tärkeää miettiä, kuinka onnistumme
jatkossa. Syyttely ei auta kehittymään.
Positiivisuutta ja optimismia voidaan lisätä tulevaisuuteen
katsomalla, innostumisen tunteen ja ihanteellisen tilanteen,
"unelmien", hahmottamisella. Työyhteisössä on tärkeää antaa kiitosta
ja kannustusta, nostaa esiin hyviä uutisia sekä onnistumisia ja pyrkiä
lisäämään onnistumisen kokemuksia.
|
|
Myönteisyyttä lisää myös se, että työntekijöille annetaan sananvaltaa,
eli vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä. Työpaikalla kannattaa vaalia
anteeksiantoa ja hyväksyntää myös virheiden sattuessa, pyrkiä antamaan
sosiaalista tukea, joustaa, tukea uusia ideoita sekä ylläpitää avointa
kysymisen, auttamisen ja toisilta oppimisen kulttuuria.
Yksilö voi lisätä myönteisyyttä pitämällä huolta riittävän
unen saamisesta ja terveellisistä elämäntavoista, kirjaamalla ylös asioita,
joista on kiitollinen elämässä, tekemällä mukavia asioita, nauramalla enemmän
ja asettamalla itselleen positiivisia tavoitteita. Myös itsetuntemuksen,
keskittymisen, läsnäolon ja ratkaisukeskeisyyden lisääminen sekä rentoutumisen
taito voivat lisätä optimismia.
 |
| Kuva: Work In Progress |
Optimismi on opittavissa
Myönteisyyttä on syytä ruokkia reilulla kädellä, koska sitä
tarvitaan aina enemmän kuin negatiivisuutta, jotta sillä on vaikutusta.
Tutkijoiden mukaan myönteisiä asioita on oltava työyhteisössä 3−5 kertaa enemmän
kuin negatiivisia, jotta yhteisö voi hyvin.
Tutkijat tarkoittavat myönteisyydellä kuitenkin realistista
optimismia, sillä yltiöpositiivisuus saattaa vaikuttaa myös negatiivisesti.
Tutkimusten mukaan epärealistisen optimistinen ajattelumaailma voi heikentää
käsitystä siitä, paljonko työtä tavoitteen saavuttaminen käytännössä vaatii ja
näin heikentää tuloksia. Haaveilu ei saa tylsistyttää terää toiminnalta ja
ratkaisukeskeisyydeltä.
Kielteisyys tarttuu herkemmin kuin myönteiset asiat, mutta
myönteisyys onneksi tarttuu myös. Innostavat ja optimistiset esimiehet voivat
siis tartuttaa alaisiinsa joko negatiivisuutta tai positiivisuutta. Myönteisyys
tarttuu usein myös sekä työparien että asiakkaiden välillä. Työpaikalla onkin
tärkeää luoda sellaiset olosuhteet, joissa asiakaskontaktit ja tiimityö sujuvat
parhaalla mahdollisella tavalla.
Erityinen riski työhyvinvoinnille on tilanne, jossa työn
vaatimukset ovat liian korkeat ja käytettävissä olevat positiiviset voimavarat
vähäiset. Työhyvinvointia kannattaakin kehittää kahdesta suunnasta: työn
vaatimuksia kohtuullistamalla, mutta myös yksilön ja työyhteisön positiivisia
voimavaroja vahvistamalla.
Kaikkein parasta optimismissa on se, että sitä voi oppia.
Kuka tahansa voi aloittaa myönteisyyden kulttuurin työpaikallaan. Kun aikansa
tervehtii, niin jossakin vaiheessa työpaikan mörkökin tervehtii takaisin. Kun
autat häntä, hänkin ehkä jonain päivänä auttaa sinua. Optimismi ei ole
luonteenpiirre tai temperamenttilaji, vaan opittu tapa. Ikäviä asioita ja vaikeita
tunteita ei ole mahdollista poistaa maailmasta kokonaan, mutta negatiivisiin
kierteisiin on mahdollista vaikuttaa.
Kirjallisuuslähteitä
Marja-Liisa Manka (2013): Työnilo
Arnold B. Bakker, Evangelia Demerouti, & Martin C.
Euwema (2005): Job Resources Buffer the Impact of Job Demands on Burnout
Andrew Newberg & Mark Waldman (2012): Words Can Change
Your Brain
Jari Hakanen (2011): Työn imu
Marcial Losada & Barbara L. Fredrickson (2005): Positive
Affect and the Complex Dynamics of Human Flourisghing
Merja Fischer (2012): Linkages Between Employee and
Customer Perceptions in Business-to-Business Services
Gabriele Oettingen & Doris Mayer (2002): The Motivating
Function of Thinking About the Future − Expectations Versus Fantacies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti