Hyvä paha palaveri

Palaverikäytännöt kertovat työyhteisön hengestä enemmän kuin tuhat sanaa.

Palaverit voidaan ajatella helposti aikaa vieviksi, turhiksi ”oikean työn” häiritsijöiksi, mutta toisaalta palaverit voivat olla hyvinkin miellyttävä keino ylläpitää yhteishenkeä omien työkavereiden kanssa, nauraa ja ideoida tai tavata täysin uusia ihmisiä talon ulkopuolelta. Kun yhteishenki on hyvä ja mieli utelias, palaveritkin kehittyvät mukaviksi.

Toisaalta palaveri voi olla hyvä tauko irtaantua jatkuvasti soivasta puhelimesta tai ylitsepursuilevasta sähköpostista. Palaverissa voikin olla mahdollista keskittyä myös siihen tärkeimpään, omaan työyhteisöön ja sen tehokkaaseen toimintaan.

Yksi palaverin merkittävimmistä aspekteista on työyhteisön sosiaalinen puoli. Hierarkkisissa organisaatioissa ja ylemmässä johdossa on viralliset johtosääntönsä, joissa määritellään se, ketkä mihinkin kokouksiin tai palavereihin kuuluvat. Peruspalaverointi onkin paljon joustavampaa ja pitkälti yksittäisistä esimiehistä kiinni.

Palaveri osallistaa tai jättää ulkopuolelle

Palaveri voi olla tietoinen keino osallistaa tai jättää ulkopuolelle. Joskus palaveri pitää kyhätä nopeasti kokoon ja joku jää tahattomasti ulkopuolelle. Kun taas pieni ryhmä kokoustaa jatkuvasti yhdessä ja yksi jää toistuvasti ulkopuolelle, seuraukset voivat olla yllättävänkin suuret. Ulkopuolelle jätetty yksilö voi kokea ulkopuolisuuden ja arvostamisen vähyyden tunnetta. Tämä voi vaikuttaa nopeastikin hänen työmotivaatioonsa, sitoutumiseensa ja esimerkiksi sairauspoissaolojen lisääntymiseen.

Kaikkien meidän ei tarvitse olla huikeita brainstormaajia. Hiljaiset ovat hyviä kuuntelijoita ja ainakin tiedonsaaminen työyhteisön asioista on heille tärkeää, vaikka he eivät suuna päänä palavereissa esiintyisikään.

Hulluttelijat saattavat ärsyyntyä henkilöstä, joka vetää aina heidän ideansa alas ja järki-ihmistä saattaa monesti pänniä villit ideat, jotka toteutuessaan vain lisäisivät raskasta työkuormaa entisestään. Meitä on moneksi ja suosimme aina omaan tyyliimme sopivaa kommunikointia. On kuitenkin hyvä havaita, että meillä jokaisella on omat tapamme, jotka on mahdollista myös hyväksyä.

Yksi tärkeä asia on, että omalla kommunikointityylillämme yllytämme myös toista tietynlaiseen käyttäytymiseen. Kun kehumme tai rohkaisemme toista, saatamme saada joskus kehuja tai muuta positiivista myös takaisin. Jos vaadimme jotakin aggressiivisesti, on vastalause vähintään yhtä voimakas. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.

Puheenvuorojen jakaminen ja toisten kuunteleminen onkin taitolaji. Jos osaamme kuunnella hiljaisia ja toisaalta kestämme äänekkäitä persoonia, se kertoo meistä jo ihmisenä paljon.

Tarvitsemme itseämme ja toisiamme kohtaan armollisuutta, ymmärrystä ja avointa uteliaisuutta. Palavereissa meillä on mahdollisuus tutustua toisiimme ja oppia juuri näitä taitoja.