Fiksaamista ja switchaamista - kun yhteydet menevät rikki ja syntyy säätämisen kulttuuri

Kuva: Mark Henry Counseling 

Istun jälleen kerran VR:n täydessä junassa läppäri edessäni. Juna seisoo asemalla jonkin vian vuoksi. Nettiyhteys on heikko, tietokonekin jumittaa. Yritin varata Veturista itselleni paikkalippua, mutta sieltä tuli erroria.

Päivällä taistelin videotykin kanssa ja aamulla tietokone ei meinannut aueta lainkaan. Tietohallinto-osastollamme tietojärjestelmämme tunnetaan lähinnä kirosanoista muodostetuilla nimillä. Kollega kävi valittamassa toimimattomista vuorovaikutussuhteista, eli yhteenotosta toisen kollegan kanssa.

Työpäivämme koostuvat usein fiksaamisesta, eli siitä, että korjaamme asioita, jotka eivät toimi. Päätyömme hidastuu, kun aikamme kuluu kaikkeen toissijaiseen. Joskus päätehtävämme jopa hämärtyy, kun sen ympärille kehittyy varsinaisen säätämisen kulttuuri.

Työssämme keskimäärin 30 prosenttia kuluu keskeytyksiin ja häiriöihin. Jopa puolet ajasta voi kulua niin sanottuun switchaamiseen, eli tehtävästä toiseen vaihtamiseen. Työpaikoilla pitäisikin miettiä työtehtävien virtaviivaistamista. Useimmiten on tehottomampaa koittaa tehdä kymmentä asiaa saman päivän aikana, kuin järkätä ikään kuin teemapäiviä eri tehtävien tiimoilta.

Työpaikalla pitäisi käyttää runsaasti aikaa siihen, että taloon hankitaan järkevät ja toimivat tietojärjestelmät, ja että myös vuorovaikutussuhteet toimivat. Harva tulee ajatelleeksi, kuinka paljon rikkinäiset vuorovaikutussuhteet häiritsevät ja hidastavat sujuvaa työntekoa.

Hyvät liikenneyhteydet ja infrastruktuuri ovat kullanarvoisia työvoiman liikkuvuuden kannalta ja jo varsinaisen työvoiman saamiselle. Jos pienessä kaupungissa on oma lentokenttä, sinne vie moottoritie, junayhteydet toimivat ja bussitkin kulkevat, on huomattavasti helpompaa saada paikkakunnalle hyviä osaajia kuin tilanteessa ilman niitä.

Kun on kiirettä, stressiä ja monta rautaa tulessa, toimimattomuus raastaa hermoja erityisen paljon. Aggressiiviset tunteet nousevat helposti pintaan ja tulee sanottua jollekin pahasti.

Ennen kuin näin käy, on syytä pysähtyä. Jo pelkästään syvään hengittäminen antaa aivoille signaalin, että ”taistele tai pakene” stressireaktio on turha, ja nyt on syytä ottaa vain rennosti. Hyvällä fiiliksellä asiat menevät paremmin. Kiireessä ja hermostuneena tulee usein tehtyä hätäisiä ja vääriä päätöksiä. Siinä voi myös loukata muita ja itseään.

Yksi ratkaisu on välttää kalenterin änkeämistä liian tiukkaan, sillä juuri silloin pienillekään hidastuksille ei ole sekuntiakaan aikaan. Tarvitaan siirtymäaikaa, niin ajatuksille kuin fyysisellekin siirtymälle. 

Ratkaisuja erilaisiin toimimattomiin yhteyksiin pitää hakea aktiivisesti. Ongelma on tunnistettava, mutta siihen ei kannata jäädä vellomaan. 

On tärkeää välillä hyväksyä, että elämä on sellaista. Asiat eivät vain aina toimi. Koneet menevät rikki ja ihmiset menevät rikki. Siksi voimmekin iloita aina kaikista niistä pienistäkin asioista, jotka toimivat. Monta VR:n junaakin on lähtenyt laiturilta ja vienyt ihmiset aivan perille asti.

Aika ei riennää. Vain me itse riennämme.

Näet sen minkä haluat nähdä

Ennen kuin tapasin puolisoni, en ollut koskaan nähnyt kaurista tai peuraa. Paljon metsässä viihtyvä mieheni vaikutti näkevän niitä hyvinkin helposti. Pikatiellä ajaessaan tai juoksulenkillä hän näkee sujuvasti kaukana metsän reunassa pienen ruskean pisteen, jonka toteaa nopeasti valkohäntäpeuraksi tai kauriiksi. Hän oli tottunut bongaamaan eläimiä. Itse sain siristellä kauan, ennen kuin näin yhtään mitään.

Kun itse tapasin olla lenkillä, tuijotin usein tietä tai katselin yleisesti maisemia. Autossa tuijotin herkeämättä asfalttia, bussissa ja junassa tuijotin kännykkää. Ehkä maisemia katsellessa kiinnitin huomiota taivaan väreihin tai ohi vilahteleviin taloihin. Mutta en metsän elämään.

Viime aikoina olen kuitenkin oppinut näkemään peuroja jo itseksenikin. Näen niitä junasta, lenkiltä ja bussista. Olen oppinut kiinnittämään niihin huomiota.

On usein itsestämme kiinni mitä näemme, ja miten sen näemme. Ovatko peurat riistaa, kolarien aiheuttajia vai söpöjä luonnon ihmeitä, tuokin näkökulma on oma valintamme.

Työssä voi nähdä stressiä, paniikkia, virheitä ja kaaosta. Tai sitten voi nähdä tuloksia, mahdollisuuksia, ratkaisuja ja hienoja tilaisuuksia. Valinta on sinusta itsestäsi kiinni.

                                                                   

Haluatko olla oikeassa vai haluatko olla onnellinen?

Maailmassa on paljon kurjuutta, köyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä. Töissä on vääränlaista johtamista ja yt:t jylläävät kaikkialla.

Pessimisti tietää, että maailma on paha. Niinhän se tietystä näkökulmasta onkin. Optimistit vain suojelevat itseään maailman pahuudelta. He haluavat nähdä hyvää ja kaunista, koska niin he voivat elää parempaa elämää.

Meillä on moni asia hyvin. Jos jäämme työttömäksi, meillä on työttömyysturva. Kun tulemme vanhoiksi, saamme eläkettä. Voimme opiskella ilmaiseksi. Kaikkialla ei todellakaan ole näin.

Voimme tuijottaa sitä, että hallitus leikkaa kaikesta, mutta ajatelkaa, jos meillä ei olisikaan mitään, mistä leikata.

Ihminen on säilynyt lajina sinnikkyytensä ja optimisminsa ansiosta. On pakko yrittää, on pakko nähdä ratkaisuja. Jos jää päivittelemään leijonan suuruutta, on nopeasti leijonan suupalana. On oltava optimisti, nähtävä mahdollisuudet, oppia näkemään pakoreitit ja uudet vaihtoehdot ikävässäkin tilanteessa.

Voimme nähdä myös yt:issä mahdollisuuksia. Voimme aloittaa alusta, kouluttautua uudelleen, saada omaa arvomaailmaa vastaava työpaikka. Optimistinen, ratkaisukeskeinen ihminen löytää reittejä. Hän ottaa ohjat omiin käsiinsä. Hän valitsee olla optimistinen.

  

Optimismi on valinta, ei luonteenpiirre

Optimismi ei ole luonteenpiirre, se on opittu tapa. Negatiivisuus ja positiivisuus ovat molemmat itseään ruokkiva kehä. On oma valintasi, kumpaa ruokit.

Optimisti kannattaa olla monesta syystä. Se vähentää sairauksia, parantaa sosiaalista elämää ja parisuhteessakin menee paremmin. Optimismin aistii työhaastattelussa, optimisti on kiva palkata.

Optimisti ottaa stressin omiin käsiinsä ja tekee sille jotakin. Hän kertoo työyhteisössä ja kotona, että tarvitsee apua. Hän etsii aktiivisesti muita töitä, jos kokee olevansa umpikujassa. 

Hän verkostoituu ja etsii uusia yhteisöjä, joiden kautta aukeaa uusia ovia. Hän suhtautuu muihin positiivisesti, ei kyynisesti. Siksi hänestä tykätään ja hänet otetaan mukaan. Ja siksi hänelle avautuu jatkuvasti uusia mahdollisuuksia.

Ajattelua voi ohjata sanoilla

Negatiivinen ajattelu sulkee portteja, vähentää ratkaisujen määrää ja ajaa ihmisen uuvuksiin.

Pessimisti ei halua, ei jaksa eikä häntä kiinnosta, koska kaikki on hyödytöntä. Pessimistin elämässä mikään ei muutu, koska hän ei edes käynnistä muutosta.

Silti pessimistikin voi opetella näkemään maisemassa peuroja asfaltin sijaan, jos haluaa.

On tärkeää aloittaa pienestä. Kun tekisi mieli valittaa, voisikin vain sulkea ajatukset sydämeensä. Valituskuorot voi kokeilla vaihtaa positiivisempiin kaveriporukoihin.

Sanavalinnoilla pystyy ohjaamaan omaa ajatteluaan. Aivot eivät ymmärrä sanaa "ei". Jos toistat ajatuksissasi, että ei pitäisi stressata tai ei pitäisi panikoida, aivosi rekisteröivät vain sanat "stressaa" ja "panikoi". Kielteisillä sanoilla ruokit negatiivista lopputulosta. Ruoki mieluummin vaikkapa sanoja ihana, kaunis ja loistava. Se vaikuttaa pitkällä jänteellä mieleesi.

Kiitollisuus pienistäkin arjen asioista lisää sitä, että oppii näkemään valoisia puolia omassa elämässään.

Näkökulman kääntäminen voi kestää vuosia, mutta se on ehkä paras investointi, minkä ihminen voi elämässään tehdä. Onnellisuus ei ole vain tulevaisuudessa, onnellisuus voi olla myös tässä ja nyt.