Sivut

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Ilmasto uusiksi – uravalintojen kautta




Maaliskuun puolessavälissä pidettiin koululaisten suuri ilmastolakko eduskuntatalon portailla. Koululaiset halusivat osallistua kansainväliseen tempaukseen, jossa he ottivat kantaa ilmastonmuutokseen puuttumisen tärkeyteen.

Lakoilla ja marsseilla saavutetaan usein median huomio, mutta mitä sitten? Aloin pohtia, miten konkreettisilla elämän valinnoilla ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoin, lajittelun ja kasvissyönnin lisäksi, ilmastoaktiivinen nuori voisi todella vaikuttaa ympäristön suojeluun?

Viestintätoimisto Ellun Kanoilla pidettiin samalla viikolla ilmastoaiheinen tilaisuus, joka vilisi innokkaita, vaikuttamishaluisia nuoria. Tässäkin tilaisuudessa nousi esiin, että moni nuori haluaisi työskennellä ympäristöjärjestössä, joka ajaa ympäristöasioita ja pyrkii muuttamaan maailmaa vähäpäästöisemmäksi.

Ellun Kanojen hallituksen puheenjohtaja Kirsi Piha kuitenkin korosti hakeutumaan töihin muualle kuin pieniin, vähävaraisiin järjestöihin. Niillä nimittäin on lopulta hyvin vähän valtaa tässä maailmassa. Todelliset ympäristöön vaikuttavat päätökset tehdään jossakin aivan muualla ja hyvin eri porukalla.


Todelliset suurvaikuttajat: ilmatieteenlaitokset


Se, miten ilmastonmuutoskysymys vihdoin räjäytti ihmisten tajunnan, ei ollut järjestötoiminnan tai mielenosoitusten lopputuote. Luonnollisesti ympäristöjärjestöt ovat puhuneet asiasta pitkään, mutta mitä lopulliseen yhteisymmärrykseen tarvittiin, oli pitkäjänteinen, kansainvälinen asiantuntijayhteistyö ja taitava, konsensushakuinen neuvottelutyö.

IPCC:n raporttia valmisteli 91 ilmastotutkimuksen johtavaa asiantuntijaa 40 eri maasta. Joukossa ei juurikaan näy järjestöihmisiä (YK:n ja Maailman ilmatieteen järjestön leiman lisäksi), vaan raporttia ja koko prosessia hallitsevat kansallisten ilmatieteenlaitosten johto ja pitkään asian parissa työtä tehneet tutkijat. Tästä päätellen todellisen vaikuttajan pitäisi pyrkiä töihin mieluummin Ilmatieteenlaitokselle kuin Greenpeacelle.

Asiantuntija- ja tutkimustyön lisäksi todellinen vaikuttaminen edellyttää sinnikästä yhteistyötä ja verkostoja yli mannerten. Voi vain kuvitella, millaisia kompromisseja 91 ilmastoasiantuntijaa joutuu tekemään, jotta konsensus saavutetaan aina Kiinasta, Intiasta ja Botswanasta Saksaan ja Norjaan asti.

Toki politiikankin kautta voi vaikuttaa, mutta se tarkoittaa asiantuntijoiden kuulemista, konkreettisten ratkaisuehdotusten kehittämistä ja kykyä saada ihmiset puolelleen.




Ympäristöteko: Ura teknologian tai kiinteistöalan parissa


Paljon vähäpäästöistä teknologiaa on jo olemassa, mutta nämä pitää ottaa vahvemmin käyttöön. Tärkeää on myös tunnistaa ne pullonkaulat, mikä estää näiden teknologian käyttöönoton. Usein viivyttelyä perustellaan hinnalla ja hankaluudella. Kaikki vanha ja saastuttava pitäisi rakentaa uusiksi.

Moni teknologinen uudistus kuitenkin myös säästää rahaa. LeaseGreenin talous- ja rahoitusjohtaja Juho Rönnin mukaan esimerkiksi kiinteistöt kuluttavat noin 40 prosenttia kaikesta EU:sta käytetystä energiasta ja aiheuttavat 36 prosenttia hiilidioksidipäästöistä. EU:n mukaan lähes 75 prosenttia nykyisestä kiinteistömassasta on energiatehotonta.

Jospa siis ohjaisimme aktiivisia nuoria kiinteistöteknologian alalle, kiinteistöjen omistamisen ja kiinteistösijoittamisen pariin, joissa sitten on mahdollista tehdä päätöksiä energiatehokkaiden kiinteistöjen puolesta?

Tai innostaisiko vaikkapa myyntitykin työ maalämpöpumppuyrityksessä? Maalämpöpumppuja voidaan tehostaa käyttämällä niitä kesällä viilennykseen, mutta tämäkin toiminta on Suomessa vasta alussa, vaikka tekniikan puolesta siihen on kaikki edellytykset olemassa.

Öljylämmityksestä eroon pääsemiseksi kannattaisi ehkä hieman kampanjoidakin. Ruotsissa tässä asiassa ollaan selvästi pidemmällä.


Innostaisiko aerosolifysiikka tai pienhiukkastutkimus?


Uudenlaista teknologiaa tarvitaan jatkossa edelleen ja kaikki teknologia vaatii kehitystä. Kun nyt keksitään jotakin, se on kohta vanhanaikaista. Ympäristö- ja energiatekniikan parissa pääsee varmasti vaikuttamaan ympäristöasioihin. Miltä kuulostaisi vaikkapa Aalto-yliopiston energia- ja ympäristöteknologian perusopinnot, joihin sisältyy differentiaali- ja integraatioaskentaa, matriisilaskentaa, termodynamiikkaa, sähkömagnetismia, todennäköisyyslaskentaa ja diskreetin matematiikan perusteita?

Yksi ilmastotietoinen uravalinta löytyisi fysiikan ja aerosolifysiikan parista. Näillä opeilla pääsisi Ilmatieteenlaitokselle työskentelemään ilmastonmuutoksen, ilmakehä- ja ilmastomallinnuksen, ilmakehän pienhiukkastutkimuksen, ilmaston- ja säänmuokkauksen pariin.

Onneksi meillä on Suomessa hyvä koulujärjestelmä, joka voi mahdollistaa jokaiselle todellisen paikan vaikuttajana tulevaisuuden ympäristötietoisessa yhteiskunnassa.