Suomessa rikollinen korruptio on harvinaista, mutta lähipiirin suosiminen yleistä

Soili Suonoja lähti Finavian, Itellan ja Altian hallituksista siksi, että hän oli mahdollisesti myötävaikuttanut kummipoikansa palkkaamiseen. Lähipiirin suosiminen ei ole ollenkaan poikkeuksellista Suomessa, mutta siitä kiinni jääminen etenkin valtiolla tai valtionyhtiöiden ja erilaisissa luottamustehtävissä voi johtaa luottamuksen menettämiseen, mediamylläkkään ja lopulta potkuihin.

Kuva: Talouselämä

Virallisissa mittauksissa Suomi on vähäisen korruption maa, mutta sisäpiireissä tapahtuu paljon. Vaasan yliopistossa korruptiota tutkineen julkisjohtamisen professori Ari Salmisen mukaan Suomessa varsinainen korruptiorikollisuus, kuten lahjonta ja kartellit ovat melko harvinaisia. Sukulaisten suosiminen eli nepotismi sen sijaan on hyvinkin yleistä etenkin pienissä kunnissa. Nepotismin lähelle osuu hyväveliverkostojen toiminta, jota tapahtuu myös paljon pienissä piireissä ja yleisesti politiikassa. Nepotismista on helpompi jäädä kiinni, koska sukulaisuussuhde voidaan todistaa, mutta hyväveliverkostot ovat usein moniulotteisempia ja vaikeampia todistaa.

Suosiminen politiikassa uhkaa demokratiaa 

Politiikassa on laajasti käytössä poliittiset virkanimitykset, eli tietyillä puolueilla on pääsy joihinkin ylempiin virkoihin sanattomalla sopimuksella. Puolueiden sisällä on myös tavallista nostaa framille tiettyjä henkilöitä, jotka valtaa saadessaan rapsuttavat puolestaan aiemmin heidän selkäänsä raaputtaneita.

Hyväveliverkostot ja nepotismi ovat yleisiä myös yritysmaailmassa, mutta siellä se on sallitumpaa. Perheyrityksissähän on usein tavoitteenakin nimenomaan oman perheen työllistäminen, eikä siinä ole moitittavaa.

Salmisen mukaan politiikassa lähipiirin suosiminen muodostuu kuitenkin suureksi ongelmaksi demokratian kannalta. Etujen saaminen esimerkiksi yritysmaailman taholta aiheuttaa kiitollisuuden velkaa yritysten ja organisaatioiden suuntaan, vaikka kiitollisuuden velan pitäisi kohdistua vain äänestäjiin.

Saako isä tai äiti auttaa kesätyönhaussa?

Suomi on pieni maa ja pienen maan synnynnäinen ominaisuus on, että siellä on pienet piirit. Asiantuntijoita on vähän ja kaikki tuntevat toisensa. Salmisen mukaan Suomessa rehottaakin nepotismi ja hyväveliverkostot ehkä jopa enemmän kuin suurissa maissa. Suosiminen tapahtuu Suomessa aina lain puitteissa, joten siksi siihen on vaikeaa puuttua. Ongelmana on erityisesti poliittisissa piireissä tapahtuva suosiminen, johon pitäisi Salmisen mukaan kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota.

Suonojan tapauksessa raskauttavaa on, että hän oli erittäin korkeassa asemassa ja hänen olisi pitänyt tietää, että avunanto voi näyttää ulkoapäin katsottuna arveluttavalta.

Toisaalta lieventävä asianhaara on, että ainakin yhdessä tapauksista oli kysymys vain nuoren tytön kesätyöstä. Moni nuori saa ensimmäisen kesätyönsä vanhempiensa tai sukulaistensa kautta. Tässä ei pitäisi olla mitään hirveän rikollista, mutta tässäkin on syytä olla varovainen.

Salmisen mukaan ei voida mennä niin pitkälle, että suhteita ei saisi käyttää edes koululaisena ja että sukulaisuudesta tulisi työnhaussa rasite. Verkostoituminen on tärkeää tämän päivän työelämässä, mutta Salmisen mukaan on mahdollista edetä uralla myös ilman sukulaisuussuhteita. 

Valtiolla on tarkasti rajatut jääviys- ja esteellisyyssäännökset, mutta niitäkin on mahdollista kiertää. Pelkästään eettisesti ajateltuna rajaa jääviydessä voi pohtia siltä kantilta, miltä asia näyttäisi ulkoapäin: onko henkilöllä ollut mahdollisuus vaikuttaa jonkun toisen asemaan? Joutuuko asiaa selittelemään, jos se tulee esille ja syntyykö joitakin kiitollisuussuhteita esimerkiksi asiakkaiden tai äänestäjien kustannuksella? Jos tämä testi näyttää punaista, voi vain toivoa, ettei jää kiinni.

Viisautta kasvuun naapurimaista?

Rikkinäinen hallitus taistelee siitä, miten Suomi saadaan nousuun. Viisautta kasvuun on syytä hakea myös naapurimaista, sillä esimerkiksi Virossa on jo 27 000 suomalaisyritystä. Miten ne saadaan takaisin Suomeen?

 

Kuva: themadpuzzlers.com

Yhteiskunnassamme on dilemma. 

Meillä on eri laskentatapojen mukaan 300 000 - 450 000 työtöntä. Kansantalous on ongelmissa, luottoluokitus laskee, yritykset karkaavat ulkomaille ja sijoittajat perässä. Työpaikkojen määrä laskee.

Ratkaisuja haetaan rakenteellisista uudistuksista, mutta ne ovat vielä kesken ja niistä syntyvät mahdolliset säästöt ovat kaukana tulevaisuudessa. Hallituksen kasvupaketissa on pörhistelty muun muassa investoinneilla infrastruktuuriin. Esimerkiksi Destian kilpailutuksissa on mukana kisaamassa myös ulkomaalaisia firmoja ja jo entuudestaan saamme työvoimaa rakentamiseen naapurimaistamme, joten mitään takuita ei ole siitä, miten paljon euroja näistä investoinneista jää lopulta Suomeen.

Työttömyyttä siis kauhistellaan, yritysten ulosliputusta päivitellään ja se AA on myös ihan kauheeta. Pitäisi saada kasvuyrityksiä. Kansanedustaja Mikael Jungner (A-studio 15.10.2014) ehdotti muun muassa lisävelanottoa, eli puhdasta elvytystä. Oikeistopuoli puolestaan on penännyt työmarkkinoiden joustoja jo 1990-luvulta lähtien (http://yle.fi/uutiset/).

Kuva: Shutterstock.

Tänä päivänä työmarkkinoiden joustot tulkitaan lähinnä palkanalennuksiksi. Palkanalennukset laskisivat ostovoimaa ja lamaannuttaisivat taloutta edelleen, mutta toisaalta palkanalennusten taustalla lienee huoli kalliista työvoimasta ja siitä, että etenkin duunareiden palkat ovat joiltain osin karanneet käsistä verrattuna akateemisiin aloihin (http://www.iltalehti.fi/tyoelama/).


Virossa jo 27 000 suomalaista yritystä

Tarvitsemme siis investointeja, yrityksiä ja kasvuyrityksiä, joista verot jäävät Suomeen. Tarvitsemme a) uusia, tuottavia yrityksiä b) nykyisten yritysten pitäisi palkata lisää työntekijöitä.

Kyllä meillä perustetaan edelleen yrityksiä, siitäkin huolimatta tai sen vuoksi, että on lama eikä muuta työtä ole. Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan viime vuonna syntyi 30 243 yritystä (http://www.prh.fi/fi/). Mutta arvatkaapa mitä? Viroon on perustettu jo 27 000 suomalaista yritystä. Sen lisäksi, että monet teollisuuden työpaikat katoavat edullisempiin maihin.

Kuva: pl.majakka.pl

Syitä on monia. Suomessa yrittämistä on moitittu kalliiksi ja byrokraattiseksi. Työvoima on kallista. Jos työnantaja palkkaa työntekijän 2300 euron kuukausipalkalla, työnantaja maksaa hänestä noin 3 500 euroa, 3 000 euron palkalla työnantaja pulittaa puolestaan 4 300 euroa. Käytännössä työnantajalle syntyvät kustannukset ovat siis keskimäärin 1,4-kertaiset työntekijän bruttokuukausipalkkaan nähden (http://www.yrittajat.fi/palkkalaskuri). Onhan siinä maksettavaa. 


Virolaiset yrityskauppiaat tarjoavat palvelua verottajan rauhoittelemiseksi

Viroon yrityksen perustanut suomalainen kertoo, että yritys oli helppo perustaa, verkostoituminen oli sujuvaa ja kaiken kukkuraksi voitoista saa verovapauden, jos tuotot sijoitetaan investointeihin eli kasvuun. Investointihan voi olla myös uuden työntekijän palkkaaminen. Virossa bisnesvainu on kohdallaan, sillä suomalaisten kiinnostuksesta perustaa yrityksiä on tehty onnistuneen kuuloista yritystoimintaa. Siellä toimii lukuisia kauppiaita, jotka ovat erikoistuneet välittämään valmiiksi rekisteröityjä yrityksiä ulkomaalaisille yrittäjille ja tarjoavat myös yhteistyökumppaneita, tietoa rahoituksesta ja jopa asiakkaita. 

Virolaiset yrityskauppiaat tarjoavat myös ns. osoitepalvelua, jossa Viron verottajalta saapuva posti skannataan ja lähetetään sähköpostilla Suomeen. Tarvittaessa kuulemma myös vakuutellaan Kaupparekisterille, että yritys on todella virolainen (http://www.aamulehti.fi/Talous/). Kyllä on hyvää palvelua, ei voi muuta sanoa.

Kuva: sarviblogi.blogspot.fi

Valtiovarainministeri Antti Rinne närkästyi, kun pääministeri Alexander Stubb tilasi Ruotsin entiseltä valtiovarainministeriltä Anders Borgilta raportin Suomen talouden ongelmista (http://www.hs.fi/). Ehdotankin, että Rinne tilaa nyt kostoksi Virosta vastaavanlaisen raportin ja selvittäisi, miten me onnistuisimme houkuttelemaan Suomeen lisää yrityksiä ja vielä tekemään niistä kasvuyrityksiä.

Voisimme tehdä jotakin vieläkin paremmin kuin Viro. Kuten todettua, Suomessa työvoima on kallista. Mutta Virossa työntekijän palkkaamisen väitetään olevan vieläkin kalliimpaa. (http://liianvanha.puheenvuoro.uusisuomi.fi/). Siksi voisimme selvittää, olisiko esimerkiksi työnantajan lakisääteisissä velvoitteissa ja raportointipakossa tai työntekijän sivukuluissa jotakin kevennettävää. Silloin voisimme ehkä olla vieläkin parempi ja houkuttelevampi yritysmaa kuin Viro.



Lähteet:

http://yle.fi/uutiset/niinisto_peraankuuluttaa_tyomarkkinoiden_joustoja/5116828

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/2014011917946624_tb.shtm

http://www.prh.fi/fi/uutislistaus/2014/P_1559.html

http://www.yrittajat.fi/palkkalaskuri 

http://www.aamulehti.fi/Talous/1194933478075/artikkeli/yrittaja%20paatti%20lahtea%20veropakolaiseksi%20aloitan%20kasvavan%20toiminnan%20mieluummin%20virossa.html?sm=be5ab714a273b296dadb78a8a2ddc99e5045e7c10d962194dc5e2a3fc1318551 

http://www.hs.fi/politiikka/a1413257390730

http://liianvanha.puheenvuoro.uusisuomi.fi/141954-viron-todellisuus

Facebook auki, ay-liike!

Ammattiyhdistysliike on kriisissä ja sen toiminta syventää talousahdinkoa. Näin väittävät esimerkiksi Tampereen yliopiston professori ja oikeistovaikuttajat

 

Ay-järjestöt ovat saaneet kritiikkiä monesta suunnasta ja järjestöjä moititaan jopa Suomen talouskriisin syventämisestä. Kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Kosken mielestä ay-liike pitää saada kuriin (http://www.hs.fi/politiikka/). 

Björn Wahlroosin (http://www.hs.fi/talous/) mukaan ay-liike sahaa omaa oksaansa, sillä työntekijöiden oikeuksista pidetään Suomessa niin tiukasti kiinni, että työnantajat siirtävät toimintansa mieluummin ulkomaille kuin taistelevat hankalien ehtojen ja jatkuvien palkankorotusvaatimusten kanssa. 

Moni heristää sormeaan ammattijärjestöille myös siksi, että turhiksi koetut lakot haittaavat Suomen vientiä ja maailmalla mielikuva Suomesta luotettavana tavarantoimittajana kärsii. Kriitikkojen mukaan hankaluudet ja kalliit työntekijät ohjaavat lakkauttamaan toimintoja Suomessa ja siirtämään yksiköitä sinne, missä pieneenkin palkkaan ollaan tyytyväisiä. Toisin sanoen sellaisiin maihin, joissa ei varsinaista ay-toimintaa ole. Vaikka ammattijärjestöjen on tarkoitus suojella työntekijöitään, se tekee ainakin oikeistosiiven mukaan jäsenilleen karhunpalveluksen karkottamalla työpaikat maasta kokonaan.

Ay-liike on kuin kirkko

Tampereen yliopiston professori Harri Melin (http://yle.fi/uutiset/) on kuitenkin sitä mieltä, että Suomen lakot ovat hyttysen ininää maailmalta katsottuna. Paljon suurempiakin lakkoja on ympäri maailmaa, eivätkä ne ole vähentäneet kansainvälistä kiinnostusta kaupankäyntiin, hän sanoo.

Toisaalta ammattijärjestöjä on pilvin pimein, mutta vain tietyt näkyvät. Kaikissa järjestöissä ei lakkoilla, mutta yksien toiminta leimaa muitakin.

Professorin mielestä jotain täytyisi kuitenkin tehdä. Teollista tuotantoa on jo vuosikymmeniä siirretty halvan työvoiman maihin ja ay-liike on menettänyt valtaansa.

Ennen vanhaan ay-toimintaan kuuluminen oli velvollisuus. Tänä päivänä ammattijärjestöjen toiminta on asiakaspalvelua. Melin vertaa ay-toimintaa kirkkoon, sillä ennen kirkkoon kuuluminenkin oli velvollisuus. Nyt asiakkaat pitäisi houkutella mukaan mahdollisimman monipuolisilla ja laadukkailla palveluilla. On saatava vastinetta jäsenmaksurahoille.

Melinin mukaan ay-liikkeisiin pitäisi tehdä ensinnäkin nuorennusleikkaus ja ehkä myös sukupuolenvaihdos. Ay-päälliköt ovat pääosin eläkeikää lähestyviä miehiä, joiden aikana työelämä on ollut jotain aivan muuta, kuin mitä se tällä hetkellä on. Melinin mukaan ammattijärjestöjä johtavat tiukasti ikääntyvät miehet, vaikka valtaosa järjestön asiakaskunnasta olisikin nuoria naisia. Tämä kasvattaa etäisyyttä johdon ja jäsenten välille.

Some ja nuoret pätkätyöläiset haltuun

Melinin mukaan järjestöjen toiminta jumittaakin pitkälti vanhoissa kaavoissaan eikä niiden ympyröissä ymmärretä välttämättä nykyisestä työelämästä paljoakaan.

Työtä on saanut ennen helposti ja työsuhteet ovat olleet säännöllisiä ja vakituisia. Tämän päivän työelämä on pirstaleista ja työsuhteet ovat monelle neli- viisikymppisellekin vielä pätkittäisiä. Ammattijärjestöt ajavat Melinin mukaan lähinnä vakituisissa työsuhteissa olevien etuja. Vakituisen työn ulkopuolelle jää kuitenkin esimerkiski parisataatuhatta yksinyrittäjää, pätkätyöläiset, freelancerit, opiskelijat ja tuntityöläiset. Toki heidänkin kohteluaan ohjaavat työehtosopimukset ja työlainsäädäntö, mutta heidän etujaan ajetaan järjestöissä huomattavasti vakityöntekijöitä vähemmän. Edut siis kumuloituvat vain tietylle joukolle.

Melinin mielestä ammattijärjestöt voisivat laskeutua nykyaikaan myös viestinnässään. Sosiaalinen media pitäisi ottaa haltuun ja ay-liikkeen byrokraattisuudesta, hierarkkisuudesta ja eliittitasosta pitäisi päästä eroon. Yhä useampi tämän päivän duunari on hyvin koulutettu mies tai nainen, ja kaipaa palkankorotuksen lisäksi laadukasta ja inhimillistä työelämää. Ammattiyhdistyksen on osattava vastata myös tähän entistä paremmin.

Melin siis peräänkuuluttaa nuoria johtoon ja myös naisia enemmän näkyviin ammattijärjestöjen ja keskusjärjestöjen johtoportaassa. Facebook ja Twitter auki, keskustelu käyntiin nuoren polven kanssa, kaikki ideat ammattijärjestöiltäkin kehiin työpaikkojen säilyttämiseksi ja uusien luomiseksi - ja ei muuta kuin uuden alkuun.

Rock Around the Clock - vuorotyö lyhentää elinikää

Onko sinulla tylsä kahdeksasta neljään työ? Onnea, tulet elämään todennäköisesti terveen elämän ja elinikäsi ennuste on korkea!

Vuorotyötä tekee Suomessa hieman yli 30 prosenttia kaikista työntekijöistä. Vielä vuonna 2003 vuorotyötä tekeviä oli 24 prosenttia, joten vuorotyöläisten määrä lisääntyy koko ajan. Vuorotyötä tekevistä kolmannes tekee myös yötyötä

Syynä vuorotyön lisääntymiseen ovat yhteiskunnan kasvavat vaatimukset palveluiden saatavuudesta 24 tuntia vuorokaudessa, tuotannollisten vaatimusten lisääntyminen ja globalisaatio.

Kuva: www.theromanticwineard.fi/

Kaupat ja huoltoasemat ovat auki ympäri vuorokauden, terveyspalveluita on mahdollista saada yhä enemmän myös virka-ajan ulkopuolella, taksit ja bussit kulkevat vuorokauden ympäri ja globaaleita palavereita järjestetään kellon ympäri. Uutisia voi seurata jatkuvasti, poliisi, palokunta ja hätäkeskus ovat aina tavoitettavissa. Tehtaiden myllyt ovat ikiliikkujia. Rekoille parasta aikaa liikkua on yö, kun teillä ei ole ruuhkia. Samasta syystä teitäkin huolletaan öisin. Väestön vanhetessa tarvitaan lisää ympärivuorokautisia palveluita vanhustenhuollossa. Kun ihmiset liikkuvat yhä enemmän öisin, tarvitaan vartijoita, kauppoja, apteekkeja ja liikenneyhteyksiä.

Eniten vuorotyötä tehdään liikenteessä, teollisuudessa, maataloudessa, sosiaali- ja terveysalalla sekä kaupan alalla. Toisaalta myös yrittäjät ja johtavassa asemassa olevat saattavat joutua päivystämään käytännössä koko ajan.  

Vuorotyö on yhtä kuin syöpä, keskenmeno, sepelvaltimotauti ja onnettomuudet?

Vuorotyö on raskasta, ainakin teoriassa moni tiedostaa tämän. Vuorotyö lyhentää elinikää ja siihen liittyy monenlaisia terveydellisiä haittoja. Joidenkin tutkimusten mukaan se lisää syöpäriskiä, sepelvaltimotaudin riskiä sekä onnettomuusalttiutta. Naisilla vuorotyö haittaa hormonaalista toimintaa, raskaaksi tulemista ja lisää keskenmenon todennäköisyyttä.

Valtaosa vuorotyöläisistä kärsii jatkuvasta väsymyksestä ja myös unihäiriöistä. Univaje altistaa erilaisiin elämänhallintaan liittyviin ongelmiin ja laskee vastustuskykyä. Unilääkkeistä puolestaan seuraa erilaisia sivuvaikutuksia. Iän myötä vuorotyön haittavaikutukset pahenevat. Vuorotyö rajoittaa myös sosiaalista elämää, parisuhdetta ja perhe-elämää. Lista haitoista on siis pitkä. 

Toisaalta on ihmisiä, joita vuorotyö ei häiritse. Toisia houkuttavat pitkät vapaaputket, arkivapaat ja vuorolisät. Vuorotyötä on myös toisinaan helpompi saada kuin säännöllisen työajan työtä. Joskus oma kutsumusammatti ei edes anna muuta vaihtoehtoa kuin vuorotyö.

Työpaikkojen vähyys, lisääntynyt kilpailu työpaikoista, pelko potkuista ja toisaalta myös korkea työmoraali voi ajaa ihmiset työskentelemään olosuhteiden pakossa oman terveydenkin menetyksen uhalla. Hankalatkin yövuorot ja aamuyöherätykset on pakko ottaa vastaan sosiaalisessa paineessa, työn luonteen vuoksi tai työpaikan menetyksen pelossa.

Työlainsäädäntöä kierretään helposti

Lainsäädäntö ja EU-direktiivit tukevat hieman vuorotyöläisen terveyden edistämistä, mutta pääasiassa työntekijän on pidettävä huolta jaksamisestaan itse. Työterveyshuoltokaan ei käytännössä koske kaikkia. Pienissä yrityksissä on tyypillistä viitata kintaalla työterveyshuollolle ja suurissa yrityksissä voi olla olemassa erilaisia karensseja tai rajoituksia, joiden vuoksi määräaikaiset, freelancerit ja osa-aikaiset jäävät palveluiden ulkopuolelle. Pakollinen, lakisääteinen minimivaatimus työterveyshuollolle ei edes kata sairaanhoitoa. Toisaalta esimerkiksi työaikalakia ja muita säädöksiä on helppo kiertää ostamalla työpanos alihankkijalta.

Aamuyöherätykset vaikeimpia

Vaikeimpia vuoroja ihmiselle ovat Työterveyslaitoksen mukaan aikaiset aamuvuorot. Ihminen ei sopeudu aikaistamaan rytmiään niin helposti kuin muuttamaan sitä myöhemmäksi.

Nukkumisrytmiä ei pysty eikä edes kannata siirtää silloin, kun tekee niin sanottua nopeaa vuorokiertoa eli samoja vuoroja on peräkkäin yhdestä kolmeen. Ihminen kykenee siirtämään vuorokausirytmiään noin tunnin vuorokaudessa.

Sen sijaan pidemmissä vuorokierroissa rytmiä kannattaa siirtää, esimerkiksi silloin, jos yövuoroja on neljästä viiteen peräkkäin. Peräkkäisiä yövuoroja tehdessä kannattaa välttää aamuvalolle altistumista yövuoron lopussa ja sen jälkeen. Aamuvalo viestittää nimittäin aivoissa sijaitsevalle biologiselle keskuskellolle.

Päiväunet ovat vuorotyöläisen pelastus, jos päiväunia pystyy ottamaan. Siihen päälle silmälaput, korvatulpat, unilääkkeet ja melatoniini - siinä on monen vuorotyöläisen uniarsenaali. Jos työnantaja on vielä ymmärtäväistä sorttia, paketti alkaa olla jossain määrin hallittavissa.

Taksilla töihin ja työnantaja maksaa aamiaisen?

Suomessa on myös vuorotyöntekijää ymmärtäviä työnantajia. Vuorolisät eivät ole ainoa palkitsemisen muoto raskaasta työstä. Ainakin eräs mediayhtiö maksaa työntekijöidensä taksimatkat työn ja kodin välillä kello 00-06 välisenä aikana. Aamuyöllä töihin tuleville tarjoillaan aamiainen työnantajan piikkiin. Raskaimmat aamuyövuorot on lyhennetty kuuteen tuntiin normaalin kahdeksan tunnin sijaan. Vuorotyöstä annetaan myös yksi ylimääräinen tasoitusvapaa yhtä kolmeviikkoista työjaksoa kohden. 

Työnantajan vastaan tuleminen hankalissa työajoissa ja olosuhteissa auttaa vuorotyöläistä jaksamaan työssä pidempään ja motivoi tekemään työt hyvin. Työntekijöiden vaihtuvuus ja poissaolot pysyvät aisoissa. Työntekijät ovat myös joustavampia toteuttamaan työnantajan toiveita, kun he itse saavat joustoja. Tietenkin myös kollegojen tuki ja ymmärrys ovat ensiarvoisen tärkeitä.



Lähteet:

Duodecim
http://www.ebm-guidelines.com/dtk/shk/avaa?p_artikkeli=ttl00526

Työturvallisuuskeskus
http://www.ttk.fi/tyosuojelu/tyoterveyshuolto1


Yle
http://yle.fi/uutiset/vuorotyolainen_nuku_nain_tasmaohjeet_parempaan_unirytmiin/7147791
http://yle.fi/uutiset/vuorotyohon_liitettyihin_terveyshaittoihin_puututtava/5290314


MTV3
http://m.mtv.fi/uutiset/kauneusjahyvinvointi/artikkeli/2013/07/1779177

Me-henki vähentää sairauspoissaoloja ja byrokratiaa

 

Tee palvelus itsellesi, työpaikallesi ja koko yhteiskunnalle - lisää yhteishenkeä töissä

Paheksuuko pomosi työntekijöiden hauskanpitoa, pitkiä kahvitaukoja tai jatkuvaa työntekijöiden välistä chattailua Yammerissa, Lyncissa tai Facebookissa? Kerro hänelle, että hän säästää sitä enemmän euroja, mitä mukavampi ja toimivampi porukka teillä on.

Yhteisöllisyys ja me-henki vaikuttavat terveyteen. Vähäiseen määrään me-henkeä liittyy 1,3-kertainen sairastumisen riski ja jopa 20−50 prosenttia suurempi masennuksen ilmenemisriski. Jos kollegasi on vetäytyvä eikä osallistu porukan toimintaan, hänellä on lähes kaksinkertainen riski sairastua.

Yksi sairauspoissaolopäivä maksaa työnantajalle noin 300−350 euroa. Työnantajalle on siis pelkkää säästöä palkata sosiaalisia ja mukavia ihmisiä, jotka tulevat toimeen keskenään.

Yhteisöllisyys on arvostusta

Yhteisöllisyys tai me-henki on asennetta toimia yhdessä ja kykyä puhaltaa yhteen hiileen. Me-henki tarkoittaa, että kollegat pitävät toisensa ajan tasalla työasioissa, uusia ideoita toteutetaan yhdessä, työyhteisön jäsenet ottavat huomioon toistensa esittämät parannusehdotukset ja että jokainen tuntee olevansa ymmärretty sekä hyväksytty. Me-henki ilmenee esimerkiksi yhteisinä arvoina, normeina, luottamuksena sekä arvostuksena ihmisten välillä.

Yhteisöllisyyteen liittyy myös työntekijöiden suhteet esimieheensä: esimieheen voidaan luottaa, hän kohtelee alaisiaan ystävällisesti sekä huomaavaisesti ja hän kunnioittaa työntekijöidensä oikeuksia.

Tieto kulkee paremmin hyvässä yhteisössä

Yhteisöllisyys parantaa työmotivaatiota, työn laatua, asiakastyytyväisyyttä ja sitoutuneisuutta. Se vähentää sairauspoissaoloja, terveyskustannuksia, henkilöstön vaihtuvuutta ja tietenkin työyhteisön välisiä ristiriitoja. Tieto kulkee ja työt sujuvat paremmin kuin huonosti toimivassa työyhteisössä.

Yhteishenki tehostaa tavoitteiden saavuttamista ja on kasaantuvaa: se kasvaa, kun sitä käytetään. Terve yhteisöllisyys sietää erilaisuutta. Kun yhteisö toimii, aikaa ei kulu kyräilyyn, kyttäämiseen ja juoruiluun.

Hyvän yhteishengen vallitessa uskalletaan yrittää ja epäonnistuakin, mikä on edellytys innovaatioiden syntymiselle. Yhteisöllisyyden puuttuessa organisaation toiminnasta tulee kankeaa ja byrokraattista. Rahaa kuluu ihmisten valvomiseen ja hallinnoimiseen. Hyvä yhteishenki lisää työntekijöiden itseohjautuvuutta, joten esimiehen ei tarvitse olla jatkuvasti päsmäröimässä ja puuttumassa yksityiskohtiin.

Kun luottamus toisiin ja yhteistyöhalu on vahvaa, ihminen tekee yhteisten päämäärien eteen usein enemmän kuin toinen odottaa. Yhteisöllisyys siis lisää tuottavuutta. Yhteisöllisyys edellyttää runsaasti tunneälyä, sillä modernissa työyhteisössä yhä useammin työskentelevä yksikkö on ryhmä, ei yksilö.

Kiitä, kehu ja tervehdi

Yksilön keinoja yhteisöllisyyden lisäämiseksi ovat ystävällinen käytös, silmiin katsominen, keskustelun avaaminen, kiitollisuuden osoittaminen onnistuneista ja hyvistä asioista, hyvien uutisten jakaminen ja tähtihetkien esiin nostaminen. On tärkeää opetella työyhteisötaitoja, kuten avoimuutta, reiluutta, auttamista, aktiivisuutta, kiittämistä, kehumista, tervehtimistä, omien jälkien korjaamista sekä palautteen antoa ja vastaanottamista. Toisen työtä on osattava arvostaa.

Säännölliset kahvitauot ja lounaat lisäävät yhteisöllisyyttä. Tauoilla töitä tai työyhteisöä koskeva tieto kulkee hyvin, joten tauot edistävät myös konkreettisesti työntekoa. Osallistu siis yhteisille tauoille - edes joskus 

Työyhteisössä kannattaa pohtia yhdessä hyviä asioita ja keskittyä siihen, missä on onnistuttu. On turha vatvoa jokaista pientäkin mokaa, se rapistuttaa yhteishenkeä.

Juhlistakaa pientäkin menestystä tai vaikkapa loman ja viikonlopun alkamista. Kun positiivisia asioita nousee usein esiin, on helpompaa aloittaa keskustelu myös ikävistä asioista. Juoruaminen kannattaa korvata positiivisilla juoruilla: yllätä ja kehu kollegaasi hänen selkänsä takana. Mieluiten myös hänelle itselleen.

Oikeudenmukainen johtaminen lisää yhteisöllisyyttä

Hyvä johtaminen, selkeä työnjako ja työyhteisön pelisäännöt sekä yhteisten tavoitteiden asettaminen edistävät yhteisöllisyyttä. Pelisäännöt on laadittava niille asioille, jotka saattavat tulkinnanvaraisuudessaan aiheuttaa kinaa.

Esimies on työyhteisön roolimalli ja esikuva. Esimies ei saa huutaa, haukkua tai arvostella asiattomalla tavalla muita. Tunne johtamisen oikeudenmukaisuudesta on äärimmäisen tärkeä tekijä yhteisöllisyyden kannalta. Johtaminen koetaan oikeudenmukaiseksi, kun työntekijä kokee tulevansa kuulluksi omassa asiassaan, säännöt ovat johdonmukaisia (ihmisiä kohdellaan samojen periaatteiden mukaan ja samat säännöt pätevät tänään ja huomenna), päätöksenteko on puolueetonta, päätökset perustuvat mahdollisimman oikeaan tietoon ja ne ovat tarvittaessa myös korjattavissa. Päätöksenteon säännöt on oltava mahdollisimman selkeät ja niistä pitää kertoa heille, joita päätökset koskevat. 

Kun johtaminen koetaan oikeudenmukaiseksi, työntekijöiden ei tarvitse taistella jatkuvasti omista oikeuksistaan työyhteisössä. Näin aikaa säästyy itse työn tekemiseen.

Yhteisöllisyydelle on tärkeää luoda aika ja paikka, koska hyvin hektisessä ja liikkuvassa työssä ei välttämättä ole mahdollisuutta lähteä yhdessä lounaalle, pitää kahvitaukoja tai osallistua yhteisiin tapahtumiin.

Hyvällä esimiestyöllä ja työpaikan yhteishengellä voidaan ehkäistä myös ennenaikaista eläköitymistä. Jos työntekijä kokee työssään runsaasti työyhteisöön ja esimiestyöhön liittyviä ongelmia, hänellä on huomattavasti korkeampi riski jäädä ennenaikaisesti eläkkeelle. Työyhteisön vaikutus työurien pidentämiseen on siis merkittävä.

Ilahduta siis tänään kollegaasi ja tee palvelus koko yhteiskunnalle!

 
Lähteet:
Marja-Liisa Manka (2011) Työnilo. Helsinki

Marja-Liisa Manka ja Riitta-Liisa Larjovuori (2013): Yhteisöllisyydellä menestykseen – opas työpaikan sosiaalisen pääoman kehittämiseen. Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos.

Tuula Oksanen, Jussi Vahtera, Anne Kouvonen, Marianna Virtanen, Anne Linna, Marko Elovainio, Jaana Pentti, Mika Kivimäki (2008): Sosiaalinen pääoma työelämän muutoksissa: Vaikutukset mielenterveyteen ja depression ilmaantuvuuteen. Työterveyslaitos

Keskeytykset vievät työntekijältä jopa 50 työpäivää vuodessa

Kuva: Getty Images

Sähköposti ja pikaviestimet vilkuttavat uusia viestejä, puhelin soi, avokonttorissa nauretaan ja huudetaan, tulostin ei toimi, softa kaatuu ja kollegat pistäytyvät työpöytäsi äärellä monta kertaa päivässä. Palaveriinkin pitäisi lähteä juuri, kun työhön pääsi kunnolla uppoutumaan. Työpaikoilla erilaisiin työn keskeytyksiin kuluu jopa neljännes työajasta. Jos lasketaan, että yksi työntekijä on töissä noin 214 päivää vuodessa, neljäsosa tästä on 53,5 työpäivää.

Vaikka yksittäiset keskeytykset työssä voivat olla pieniä, niistä kertyy suuri aikavaras. Keskeytykset ja katkokset tuovat usein mukanaan lisätyötä ja hidastavat varsinaisen työn etenemistä. Joka toinen palkansaaja kokee, että kiire ja keskeytykset ovat keskeisiä kuormituksen aiheuttajia työssä.

Pisimpään kestävät keskeytykset johtuvat toisesta henkilöstä, useimmiten omasta kollegasta. Keskeytyksen voi aiheuttaa myös jokin organisaatioon liittyvä tekijä, kuten tiedon tai päätöksen odottaminen tai työvälineen tekninen vika. Hallinnollisista tehtävistä häiritsevimmiksi koetaan sisäiset kokoukset, turhiksi koetut raportoinnit sekä työpaikan kehitystyöhön osallistuminen. Tuottavaa työntekoa haittaavat myös toistuva ongelmien selvittely, avokonttorin melu, päällekkäisten töiden teko, yli- tai alimiehitys tai esimerkiksi juoruilu ja kuppikuntien keskinäinen kyräily. 

Mitä suurempi yritys, sitä todennäköisemmin siellä kärsitään jatkuvista työn keskeytyksistä. Esimiehillä ja toimihenkilöillä keskeytyksiä on eniten, heillä katkoksiin voi kulua jopa kolmasosa työajasta.

Useimmilla työpaikoilla pidetään tavallisena tehdä monia asioita samanaikaisesti ja keskeytykset kuuluvat työnkuvaan. Multitasking on sisäistetty normaaliksi työnteon tavaksi. Aivomme ovat kuitenkin rajalliset, pystymme tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan. Keskeytyksen tai siirtymän jälkeen kuluu oma aikansa, että pystymme palauttamaan ajatuksemme seuraavaan työasiaan. Muun muassa Stanfordin yliopistossa on tutkittu multitaskingia ja todettu, että se pikemminkin vähentää kuin lisää tehokkuutta. Multitasking on siis pelkkää utopiaa.

Organisaation ja esimiehen tehtävä on helpottaa työn tekemistä ja vähentää keskeytyksiä. Keskeytysten karsiminen ei tarkoita taukojen karsimista, vaan kaikenlaisen sählingin vähentämistä. Esimiehen pitää huolehtia siitä, että työ ja työtilat on organisoitu oikein, työnkuva on kaikille selvä ja ongelmiin puututaan. Esimiehen on tiedettävä, mitä työpaikalla käytännössä tapahtuu ja miten paljon työntekijät kokevat häiriöitä työssään. Kaikenlaisen byrokratian vähentäminen tehostaa itse työntekoa merkittävästi. Lisäksi työntekijät kaipaavat palavereihin ja työprosesseihin jämäkkyyttä sekä riittäviä aikaresursseja. 

Työntekijä voi toki myös itse vaikuttaa työnsä keskeytyksiin. Käytä sähköpostissasi ennakoivia ja ehdollisia lauseita, niin säästät kummankin osapuolen aikaa. Älä kysy, voitaisiinko tavata, vaan ehdota saman tien, tavataanko huomenna kello 10 ja pyydä ehdottamaan joitain mahdollisia muita tapaamisaikoja. Sulje hetkeksi älypuhelin, facebookit, twitterit ja uutissivut. Sähköposti kannattaa tarkistaa esimerkiksi kerran aamupäivällä ja seuraavan kerran iltapäivällä.

Niputa työtehtäviä. Soita kaikki kymmenen tärkeää puhelua peräkkäin ja hoida sähköpostiviestit pois työlistalta peräjälkeen. Aivot tekevät mielellään samanlaisia asioita peräkkäin. 

Kun tarvitset rauhaa keskittyä vaativaan työhön, laita keskeyttäjät kuriin. Jos työskentelet avokonttorissa, hanki kuulokkeet. Ne ovat merkki työkavereille, ettei sinua nyt saa häiritä. Samaa viestii työhuoneen ovi, joka on kiinni. Lappu ovessa kertoo, koska olet jälleen tavattavissa. Kun työ on tehty, avaa ovi tai ota kuulokkeet päästä. Silloin sinua saa lähestyä.

Käytä kalenteria apunasi ja muista buukata aikaa myös itse työn tekemiselle - sekä tietenkin lounaalle, sillä etenkin kaaoksen keskellä on tärkeää osata rentoutua.

Lähteet:

http://www.hs.fi/tyoelama/a1399696045918?jako=6f2666187b37855475d9da049afa69cd&ref=fb-share

Jari Laine, Markku Lätti, Petri Palmu, Rauno Pääkkönen, Jari-Pekka Suokas, Tapio Toivonen, Veli-Matti Tuure & Keijo Vesilahti (2013): Keskeytykset ja häiriöt toimihenkilötyössä ‐ Toimihenkilötyön häiriötekijöiden esikartoitus. TTS – Työtehoseura, Ammattiliitto Pro, Työterveyslaitos ja Teknologiateollisuus

http://www.proliitto.fi/fi/media/uutiset/neljannes-tyoajasta-kuluu-keskeytyksiin-kollega-hairitsee-eniten.html

http://news.stanford.edu/news/2009/august24/multitask-research-study-082409.html

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/07/09/arsykeahky-uhkaa-aivojasi/20109533/139

Tiina Kalliomäki-Levanto (2009): Keskeytykset ja katkokset työn etenemisessä: edeltävät tekijät, epäjatkuvuusolosuhteet ja niistä selviytyminen tietotyössä. Työ ja ihminen Tutkimusraportti 36. Työterveyslaitos

Työ- ja terveys Suomessa (2009). Työterveyslaitos

Viina vie kaksi miljoonaa työpäivää vuodessa

Kuva: Workinprogress

Työikäisten yleisin kuolinsyy Suomessa on viina. Työelämässä olevista arviolta jopa 300 000 on alkoholisteja ja yli puolet työntekijöistä on riskikäyttäjiä. Työterveyslaitos on arvioinut, että viinan takia menetetään jopa kaksi miljoonaa työpäivää vuodessa.

Alkoholin takia yhteiskunnan varoja kuluu vuodessa noin miljardi euroa sosiaalihuollon, poliisin ja muiden viranomaisten kuluihin. Tämän lisäksi alkoholi on merkittävä syy työkyvyttömyyseläkkeiden taustalla. 

Eläke-Tapiolan tekemän tutkimuksen mukaan jopa yli 50 prosentissa uusista työkyvyttömyyseläkehakemuksista on taustalla alkoholiriippuvuus ja sen aiheuttamat sairaudet. Tilastojen tulkintaa hankaloittaa se, että alkoholismi ei suoranaisesti kelpaa työkyvyttömyysdiagnoosiksi, vaan usein diagnoosiksi kirjataan esimerkiksi masennus. Tosin alkoholi itsessään aiheuttaakin masennusta ja useita muita sairauksia.

Valmisteilla oleva alkoholilainsäädännön uudistus on suuria tunteita herättävä. Terveysviranomaiset ja -järjestöt vaativat alkoholiveron nostoa, prosenttimäärien laskemista sekä alkoholin myynnin rajoittamista. Panimoiden ja ravintoloiden edustajat puolestaan muistuttavat Viron viinarallista ja työpaikkojen menetyksistä, jos alkoholin saantia hankaloitetaan. Molemmat osapuolet osoittelevat tilastoja, joissa Suomi joko on tai ei ole kansainvälisesti katsottuna alkoholin ongelmakäyttäjien maa. Olemmepa kärjessä tai emme, alkoholi aiheuttaa meille paljon ongelmia.

Suomalainen asenne alkoholiin on usein melko suojeleva ja toisinaan myös vähättelevä. Jo nuorena opitaan siihen, että kännissä sekoilu on hauskaa ja putkaan joutuminenkin on vain seikkailu. Juopoille nauretaan tai heidät vain kierretään kaukaa. Kunnollista ongelmiin puuttumisen mallia ei ole olemassa. 

Työpaikoilla alkoholihaittoja ehkäisevä työ on varsin vähäistä, vaikka tarve koetaan yleisesti ottaen suureksi. Alkoholistin epänormaali käyttäytyminen tuo jännitteitä työyhteisöön ja haittaa työilmapiiriä. Poissaolijan työt jäävät muiden harteille ja työnteko takkuaa. Alkoholismi vaikeuttaa asiakaspalvelua ja aiheuttaa vaaratilanteita. Se tuo merkittäviä kustannuksia työnantajalle poissaolojen ja laskeneen työtehon kautta. Suuret yritykset joutuvat osallistumaan myös työkyvyttömyyseläkkeistä johtuviin kustannuksiin.

Monilla työpaikoilla on teoriassa olemassa varhaisen puuttumisen malli, mutta käytäntö jää yksittäisten esimiesten varaan. Puuttuminen on usein vaikeaa, sillä alkoholismia on mahdollista piilotella pitkäänkin. Ennen varsinaista alkoholismia viinan suurkulutus voi näkyä työpaikoilla työtehon laskuna, poissaoloina, myöhästelyinä, selittelynä ja uupumisena. Flunssa iskee helpommin alkoholin suurkuluttajaan kuin kohtuukäyttäjään. Näitä ongelmia esiintyy kuitenkin työpaikoilla muutenkin, joten viinan osuutta niissä on joskus vaikeaa arvioida.

Havaitsemisvaiheessa ongelmien korjaamien voi olla jo hyvinkin työlästä. Jos työntekijä on pakko irtisanoa laiminlyötyjen tehtävien vuoksi, inhimillinen tragedia irtisanotun kohdalla on suuri, kun tärkeä päivärytmiä ylläpitävä elementti sortuu. Työnantajalle irtisanomispäätös on usein raskas.

Työpaikoilla kuitenkin on muutamia keinoja, joiden avulla päihdeongelmia voidaan ehkäistä. Päihdeohjelman laatiminen on työterveyshuoltolaissa määrätty, joten se kannattaa valmistella huolella. 

Alkoholiongelmia voidaan ehkäistä myös hyvää työilmapiiriä ja työyhteisöä kehittämällä. Sosiaalinen tuki ja avoin keskusteluilmapiiri edistävät vaikeidenkin asioiden käsittelyä. Stressin ja kuormituksen hallinta on niin ikään tärkeää työpaikoilla, koska stressi lisää riskiä päihdeongelmiin. Alkoholittomia(kin) virkistystapahtumia on hyvä vaalia. Lisäksi työterveyshuollolla ja tiedon jakamisella on merkittävä rooli päihdetyössä. 

Tärkeimmän painoarvon saa kuitenkin esimiestyö ja johtaminen. Pomojen on oltava esimerkillisiä ja puututtava ongelmiin nopeasti siitäkin huolimatta, ettei alkoholisti helposti myönnä riippuvuuttaan. Esimiehen on otettava asia puheeksi, mutta pysyttävä tyynenä, jämäkkänä ja silti ystävällisenä. Hänen on pystyttävä auttamaan alkoholistia kohtaamaan oma tilansa. Tehtävä ei suinkaan ole helppo.

Jokaisen työntekijän on osattava johtaa itseään, eikä vastuuta alkoholiongelmista tietenkään voida kaataa työpaikkojen niskaan. Työpaikkojen olisi silti hyvä tiedostaa mahdollisuudet, joiden avulla he pystyvät nostamaan tuottavuuttaan, mutta auttamaan samalla sellaista työntekijää, jolla itsensä johtamisen avaimet ovat hukassa. Terveet ja hyvinvoivat työntekijät ovat jokaisen työpaikan etu. Lisäksi ongelmiin puuttuminen säästää jokaisen veronmaksajan kukkaroa.

Lähteet:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=33277

Ilmarinen
http://www.ilmarinen.fi/Production/fi/ilmarinen/06_mediapalvelu/02_uutiset_tiedotteet/00_uutiset_2011/2011_06_21.jsp#.UzK5uhDqW70

Aamulehti
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194827814713/artikkeli/ministeri+alkoholi+suomessa+halpaa+ilta-+sunnuntai-+ja+juhlapyhamyynti+mietittavaksi.html?utm_source=leiki&utm_medium=aamulehti&utm_campaign=kontekstuaalinen
 
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194883903603/artikkeli/alkoholi+on+suuri+tyourien+lyhentaja+paihdetyolaiset+kannattavat+myyntirajoituksia.html

Työterveyslaitos
http://www.ttl.fi/fi/tyo_ja_ihminen/Documents/Alkoholi_ja_tyopaikka.pdf
Juha Voutilainen: Avaa alkoholistin silmät. TTT-lehti nro 3/2014, s. 33

Iltasanomat
http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288549641019.html
http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288565317597.html

Testaa millainen viestijä olet työyhteisössä!

Työilmapiirin vaikuttaa oleellisesti se, millaisia kommunikoijia työyhteisössä on. Viestintätaidot vaikuttavat asiakassuhteisiin, johtajien ja alaisten suhteisiin sekä tietenkin työkavereiden väleihin joko hajottavasti tai rakentavasti. 

Työyhteisön toimivuudessa jopa 90 prosenttia on kiinni siitä, miten ihmissuhteet toimivat. Taloudelliset ym. resurssit vaikuttavat vain 10 prosenttisesti.

Testaa millainen viestijä olet ja lue kuvaukset jälkikäteen kuvan alta!

(Ps. tämä testi pätee myös parisuhteessa)




Tee testi!

Kuva: www.internetmonk.com

Useimpien ihmisten kommunikointitapaan vaikuttavat erilaiset asiat, kuten elämäntilanne, vireystila ja aiemmat kokemukset asioista ja ihmisistä. Suhtaudumme eri ihmisiin eri tavoin ja peilaamme herkästi toistemme käytöstä. Meissä jokaisessa voi olla ripaus eri viestintätyylejä, mutta usein yksi on hallitsevin. Omaa viestintätyyliään voi myös treenata.

Aggressiivinen tyyli

Aggressiivinen eli hyökkäävä tyyli tarkoittaa sitä, että omia oikeuksia puolustetaan voimakkaasti. Viestintätyyli ei ole neuvottelevaa, vaan painottuu lähinnä voitto/tappio -näkemykseen. Keskustelun vastapuoli on siis joko aggressiivisen henkilön puolella, tai häntä vastaan. Oikeudet koetaan usein vain itseä koskeviksi, toisten oikeuksista ei olla välttämättä kiinnostuneita. 

Aggressiivinen viestijä on siis jyräävä. Hänestä totuus on absoluuttinen, eikä sitä hetkauta mikään. Hän saattaa vähätellä muiden mielipiteitä ja yleistää (”insinöörit ovat kaikki juuri tuollaisia”) tai korostaa itseään ja omaa osaamistaan (”minä olen ollut tässä talossa 20 vuotta, minä tiedän kyllä”). Hän sortuu helposti myös jälkiviisasteluun (”tiesin kyllä että tässä käy juuri näin”).

Aggressio voi näkyä äänen korottamisena, ivallisuutena, jyräävinä ja lukkoon lyötyinä mielipiteinä, painostamisena, uhkailuna, toisten mielipiteen syrjäyttämisellä, perusteettomina leimaamisina ja epäluuloisuutena. Aggressio näkyy myös sanattomana, kuten silmien pyörittelynä, tuhahteluna, merkitsevinä katseina tai mököttämisenä. 

Aggressiota ei usein tunnisteta itsessä, mutta sitä nähdään helposti muissa. Aggressio voidaan kietoa myös huumoriin ivallisuuden keinoin.

Aggressiivisuus on kulttuurisesti yleisemmin miesten tyyli kuin naisten, koska miesten ”suoraan puhumista” on pidetty perinteisesti hyväksytympänä kuin naisten. Aggressiivisuus on kuitenkin yleistynyt myös naisten keskuudessa. 

Aggressiivisuus johtuu tutkijoiden tulkintojen mukaan usein siitä, että henkilö on esimerkiksi lapsena jäänyt muiden ihmisten jalkoihin tai hän on kokenut omien vanhempiensa jääneen altavastaajiksi. Aggressiivisen viestijän kannattaa harjoitella mielipiteidensä ilmaisua rakentavalla tavalla.

Epäassertiivinen tyyli

Epäassertiivinen tyyli tarkoittaa vetäytyvää ja alistuvaa viestintätapaa. Patoutunut alistuvaisuus voi kuitenkin välillä purskahtaa esiin myös aggressiona. Epäassertiivinen tyyli ilmenee siten, että henkilö on usein kykenemätön pitämään puoliaan. Hän jättää ilmaisematta omat tarpeensa, näkemyksensä ja toiveensa. Tavoitteena voi olla toisten miellyttäminen ja konfliktien välttäminen. Taustalla saattaa olla heikko itsetunto ja viestintätaitojen puute.

Epäassertiivinen vähättelee helposti itseään, ei osaa ottaa vastaan positiivista palautetta, on huono tekemään päätöksiä ja kyselee paljon mielipiteitä muilta. Hän vetäytyy tilanteesta, on hiljaa, pyytelee perusteettomastikin anteeksi, käyttää tekosyitä ja asettuu herkästi marttyyriksi.

Voidaan puhua myös näennäisestä epäassertiosta. Henkilö toimii ensin passiivisesti, mutta syyllistää jälkikäteen muita siitä, ettei hänen tarpeitaan otettu huomioon. Epäassertiivinen saattaa myös arvostella kollegaansa muille, mutta ei uskalla tuoda ongelmaa esiin suoraan työkaverilleen.

Epäassertiivisuus on tyypillisintä naisille kulttuurisen ja kasvatuksellisen historiamme vuoksi. Perinteisesti tyttöjä on kasvatettu olemaan ”kiltisti”, mikä on usein tarkoittanut myös vaitioloa. Tärkeämpää kuitenkin olisi, että epäassertiivinen pohtisi, kuinka toisi mielipiteitään esiin rakentavasti.

Assertiivinen tyyli

Assertiivinen tyyli tarkoittaa tasa-arvoista ja vastavuoroista kommunikointitapaa. Assertiivinen henkilö on empaattinen ja kuuntelee toisia, mutta tuo kohteliaasti esiin myös omia toiveitaan ja tunteitaan. Hän on analyyttinen ja pystyy muuttamaan mielipiteitään, jos lisätiedot antavat siihen aihetta. Assertiivinen ihminen pohtii aidosti, mitä on tapahtunut ja miksi. Hän pyrkii ratkaisuihin metsästämättä syyllisiä. Lisäksi hän tutkii taustat ennen kuin täräyttää mielipiteensä. Hän esittää tarkentavia kysymyksiä ja antaa toiselle osapuolelle mahdollisuuden korjata ongelmatilanne.

Assertiivinen henkilö arvostaa omaa osaamistaan, mutta antaa helposti kehuja myös muille. Hän huolehtii omista oikeuksistaan rakentavasti, mutta hän antaa oikeuksia mielellään toisillekin. 

Assertiivisuus on ystävällisyyttä, aktiivisuutta ja ratkaisukeskeisyyttä ja se on luonteeltaan tunnustelevaa, rehellistä ja rakentavaa.



 

Lähteet & taustat:

Loin testin Pirkko Huhtisen kyselylomakkeen ja hänen pitämänsä viestintäkoulutuksen pohjalta. Kiitokset siis hänelle, Työterveyslaitokselle ja Zef-kyselypalvelulle!

Pirkko Huhtisen kirjallisuutta:

Neuvottelijan vuorovaikutustaidot (2011)

Näkökulmia neuvotteluihin ja palavereihin (2002)

www.monivire.fi