Viina vie kaksi miljoonaa työpäivää vuodessa

Kuva: Workinprogress

Työikäisten yleisin kuolinsyy Suomessa on viina. Työelämässä olevista arviolta jopa 300 000 on alkoholisteja ja yli puolet työntekijöistä on riskikäyttäjiä. Työterveyslaitos on arvioinut, että viinan takia menetetään jopa kaksi miljoonaa työpäivää vuodessa.

Alkoholin takia yhteiskunnan varoja kuluu vuodessa noin miljardi euroa sosiaalihuollon, poliisin ja muiden viranomaisten kuluihin. Tämän lisäksi alkoholi on merkittävä syy työkyvyttömyyseläkkeiden taustalla. 

Eläke-Tapiolan tekemän tutkimuksen mukaan jopa yli 50 prosentissa uusista työkyvyttömyyseläkehakemuksista on taustalla alkoholiriippuvuus ja sen aiheuttamat sairaudet. Tilastojen tulkintaa hankaloittaa se, että alkoholismi ei suoranaisesti kelpaa työkyvyttömyysdiagnoosiksi, vaan usein diagnoosiksi kirjataan esimerkiksi masennus. Tosin alkoholi itsessään aiheuttaakin masennusta ja useita muita sairauksia.

Valmisteilla oleva alkoholilainsäädännön uudistus on suuria tunteita herättävä. Terveysviranomaiset ja -järjestöt vaativat alkoholiveron nostoa, prosenttimäärien laskemista sekä alkoholin myynnin rajoittamista. Panimoiden ja ravintoloiden edustajat puolestaan muistuttavat Viron viinarallista ja työpaikkojen menetyksistä, jos alkoholin saantia hankaloitetaan. Molemmat osapuolet osoittelevat tilastoja, joissa Suomi joko on tai ei ole kansainvälisesti katsottuna alkoholin ongelmakäyttäjien maa. Olemmepa kärjessä tai emme, alkoholi aiheuttaa meille paljon ongelmia.

Suomalainen asenne alkoholiin on usein melko suojeleva ja toisinaan myös vähättelevä. Jo nuorena opitaan siihen, että kännissä sekoilu on hauskaa ja putkaan joutuminenkin on vain seikkailu. Juopoille nauretaan tai heidät vain kierretään kaukaa. Kunnollista ongelmiin puuttumisen mallia ei ole olemassa. 

Työpaikoilla alkoholihaittoja ehkäisevä työ on varsin vähäistä, vaikka tarve koetaan yleisesti ottaen suureksi. Alkoholistin epänormaali käyttäytyminen tuo jännitteitä työyhteisöön ja haittaa työilmapiiriä. Poissaolijan työt jäävät muiden harteille ja työnteko takkuaa. Alkoholismi vaikeuttaa asiakaspalvelua ja aiheuttaa vaaratilanteita. Se tuo merkittäviä kustannuksia työnantajalle poissaolojen ja laskeneen työtehon kautta. Suuret yritykset joutuvat osallistumaan myös työkyvyttömyyseläkkeistä johtuviin kustannuksiin.

Monilla työpaikoilla on teoriassa olemassa varhaisen puuttumisen malli, mutta käytäntö jää yksittäisten esimiesten varaan. Puuttuminen on usein vaikeaa, sillä alkoholismia on mahdollista piilotella pitkäänkin. Ennen varsinaista alkoholismia viinan suurkulutus voi näkyä työpaikoilla työtehon laskuna, poissaoloina, myöhästelyinä, selittelynä ja uupumisena. Flunssa iskee helpommin alkoholin suurkuluttajaan kuin kohtuukäyttäjään. Näitä ongelmia esiintyy kuitenkin työpaikoilla muutenkin, joten viinan osuutta niissä on joskus vaikeaa arvioida.

Havaitsemisvaiheessa ongelmien korjaamien voi olla jo hyvinkin työlästä. Jos työntekijä on pakko irtisanoa laiminlyötyjen tehtävien vuoksi, inhimillinen tragedia irtisanotun kohdalla on suuri, kun tärkeä päivärytmiä ylläpitävä elementti sortuu. Työnantajalle irtisanomispäätös on usein raskas.

Työpaikoilla kuitenkin on muutamia keinoja, joiden avulla päihdeongelmia voidaan ehkäistä. Päihdeohjelman laatiminen on työterveyshuoltolaissa määrätty, joten se kannattaa valmistella huolella. 

Alkoholiongelmia voidaan ehkäistä myös hyvää työilmapiiriä ja työyhteisöä kehittämällä. Sosiaalinen tuki ja avoin keskusteluilmapiiri edistävät vaikeidenkin asioiden käsittelyä. Stressin ja kuormituksen hallinta on niin ikään tärkeää työpaikoilla, koska stressi lisää riskiä päihdeongelmiin. Alkoholittomia(kin) virkistystapahtumia on hyvä vaalia. Lisäksi työterveyshuollolla ja tiedon jakamisella on merkittävä rooli päihdetyössä. 

Tärkeimmän painoarvon saa kuitenkin esimiestyö ja johtaminen. Pomojen on oltava esimerkillisiä ja puututtava ongelmiin nopeasti siitäkin huolimatta, ettei alkoholisti helposti myönnä riippuvuuttaan. Esimiehen on otettava asia puheeksi, mutta pysyttävä tyynenä, jämäkkänä ja silti ystävällisenä. Hänen on pystyttävä auttamaan alkoholistia kohtaamaan oma tilansa. Tehtävä ei suinkaan ole helppo.

Jokaisen työntekijän on osattava johtaa itseään, eikä vastuuta alkoholiongelmista tietenkään voida kaataa työpaikkojen niskaan. Työpaikkojen olisi silti hyvä tiedostaa mahdollisuudet, joiden avulla he pystyvät nostamaan tuottavuuttaan, mutta auttamaan samalla sellaista työntekijää, jolla itsensä johtamisen avaimet ovat hukassa. Terveet ja hyvinvoivat työntekijät ovat jokaisen työpaikan etu. Lisäksi ongelmiin puuttuminen säästää jokaisen veronmaksajan kukkaroa.

Lähteet:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=33277

Ilmarinen
http://www.ilmarinen.fi/Production/fi/ilmarinen/06_mediapalvelu/02_uutiset_tiedotteet/00_uutiset_2011/2011_06_21.jsp#.UzK5uhDqW70

Aamulehti
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194827814713/artikkeli/ministeri+alkoholi+suomessa+halpaa+ilta-+sunnuntai-+ja+juhlapyhamyynti+mietittavaksi.html?utm_source=leiki&utm_medium=aamulehti&utm_campaign=kontekstuaalinen
 
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194883903603/artikkeli/alkoholi+on+suuri+tyourien+lyhentaja+paihdetyolaiset+kannattavat+myyntirajoituksia.html

Työterveyslaitos
http://www.ttl.fi/fi/tyo_ja_ihminen/Documents/Alkoholi_ja_tyopaikka.pdf
Juha Voutilainen: Avaa alkoholistin silmät. TTT-lehti nro 3/2014, s. 33

Iltasanomat
http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288549641019.html
http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288565317597.html

Testaa millainen viestijä olet työyhteisössä!

Työilmapiirin vaikuttaa oleellisesti se, millaisia kommunikoijia työyhteisössä on. Viestintätaidot vaikuttavat asiakassuhteisiin, johtajien ja alaisten suhteisiin sekä tietenkin työkavereiden väleihin joko hajottavasti tai rakentavasti. 

Työyhteisön toimivuudessa jopa 90 prosenttia on kiinni siitä, miten ihmissuhteet toimivat. Taloudelliset ym. resurssit vaikuttavat vain 10 prosenttisesti.

Testaa millainen viestijä olet ja lue kuvaukset jälkikäteen kuvan alta!

(Ps. tämä testi pätee myös parisuhteessa)




Tee testi!

Kuva: www.internetmonk.com

Useimpien ihmisten kommunikointitapaan vaikuttavat erilaiset asiat, kuten elämäntilanne, vireystila ja aiemmat kokemukset asioista ja ihmisistä. Suhtaudumme eri ihmisiin eri tavoin ja peilaamme herkästi toistemme käytöstä. Meissä jokaisessa voi olla ripaus eri viestintätyylejä, mutta usein yksi on hallitsevin. Omaa viestintätyyliään voi myös treenata.

Aggressiivinen tyyli

Aggressiivinen eli hyökkäävä tyyli tarkoittaa sitä, että omia oikeuksia puolustetaan voimakkaasti. Viestintätyyli ei ole neuvottelevaa, vaan painottuu lähinnä voitto/tappio -näkemykseen. Keskustelun vastapuoli on siis joko aggressiivisen henkilön puolella, tai häntä vastaan. Oikeudet koetaan usein vain itseä koskeviksi, toisten oikeuksista ei olla välttämättä kiinnostuneita. 

Aggressiivinen viestijä on siis jyräävä. Hänestä totuus on absoluuttinen, eikä sitä hetkauta mikään. Hän saattaa vähätellä muiden mielipiteitä ja yleistää (”insinöörit ovat kaikki juuri tuollaisia”) tai korostaa itseään ja omaa osaamistaan (”minä olen ollut tässä talossa 20 vuotta, minä tiedän kyllä”). Hän sortuu helposti myös jälkiviisasteluun (”tiesin kyllä että tässä käy juuri näin”).

Aggressio voi näkyä äänen korottamisena, ivallisuutena, jyräävinä ja lukkoon lyötyinä mielipiteinä, painostamisena, uhkailuna, toisten mielipiteen syrjäyttämisellä, perusteettomina leimaamisina ja epäluuloisuutena. Aggressio näkyy myös sanattomana, kuten silmien pyörittelynä, tuhahteluna, merkitsevinä katseina tai mököttämisenä. 

Aggressiota ei usein tunnisteta itsessä, mutta sitä nähdään helposti muissa. Aggressio voidaan kietoa myös huumoriin ivallisuuden keinoin.

Aggressiivisuus on kulttuurisesti yleisemmin miesten tyyli kuin naisten, koska miesten ”suoraan puhumista” on pidetty perinteisesti hyväksytympänä kuin naisten. Aggressiivisuus on kuitenkin yleistynyt myös naisten keskuudessa. 

Aggressiivisuus johtuu tutkijoiden tulkintojen mukaan usein siitä, että henkilö on esimerkiksi lapsena jäänyt muiden ihmisten jalkoihin tai hän on kokenut omien vanhempiensa jääneen altavastaajiksi. Aggressiivisen viestijän kannattaa harjoitella mielipiteidensä ilmaisua rakentavalla tavalla.

Epäassertiivinen tyyli

Epäassertiivinen tyyli tarkoittaa vetäytyvää ja alistuvaa viestintätapaa. Patoutunut alistuvaisuus voi kuitenkin välillä purskahtaa esiin myös aggressiona. Epäassertiivinen tyyli ilmenee siten, että henkilö on usein kykenemätön pitämään puoliaan. Hän jättää ilmaisematta omat tarpeensa, näkemyksensä ja toiveensa. Tavoitteena voi olla toisten miellyttäminen ja konfliktien välttäminen. Taustalla saattaa olla heikko itsetunto ja viestintätaitojen puute.

Epäassertiivinen vähättelee helposti itseään, ei osaa ottaa vastaan positiivista palautetta, on huono tekemään päätöksiä ja kyselee paljon mielipiteitä muilta. Hän vetäytyy tilanteesta, on hiljaa, pyytelee perusteettomastikin anteeksi, käyttää tekosyitä ja asettuu herkästi marttyyriksi.

Voidaan puhua myös näennäisestä epäassertiosta. Henkilö toimii ensin passiivisesti, mutta syyllistää jälkikäteen muita siitä, ettei hänen tarpeitaan otettu huomioon. Epäassertiivinen saattaa myös arvostella kollegaansa muille, mutta ei uskalla tuoda ongelmaa esiin suoraan työkaverilleen.

Epäassertiivisuus on tyypillisintä naisille kulttuurisen ja kasvatuksellisen historiamme vuoksi. Perinteisesti tyttöjä on kasvatettu olemaan ”kiltisti”, mikä on usein tarkoittanut myös vaitioloa. Tärkeämpää kuitenkin olisi, että epäassertiivinen pohtisi, kuinka toisi mielipiteitään esiin rakentavasti.

Assertiivinen tyyli

Assertiivinen tyyli tarkoittaa tasa-arvoista ja vastavuoroista kommunikointitapaa. Assertiivinen henkilö on empaattinen ja kuuntelee toisia, mutta tuo kohteliaasti esiin myös omia toiveitaan ja tunteitaan. Hän on analyyttinen ja pystyy muuttamaan mielipiteitään, jos lisätiedot antavat siihen aihetta. Assertiivinen ihminen pohtii aidosti, mitä on tapahtunut ja miksi. Hän pyrkii ratkaisuihin metsästämättä syyllisiä. Lisäksi hän tutkii taustat ennen kuin täräyttää mielipiteensä. Hän esittää tarkentavia kysymyksiä ja antaa toiselle osapuolelle mahdollisuuden korjata ongelmatilanne.

Assertiivinen henkilö arvostaa omaa osaamistaan, mutta antaa helposti kehuja myös muille. Hän huolehtii omista oikeuksistaan rakentavasti, mutta hän antaa oikeuksia mielellään toisillekin. 

Assertiivisuus on ystävällisyyttä, aktiivisuutta ja ratkaisukeskeisyyttä ja se on luonteeltaan tunnustelevaa, rehellistä ja rakentavaa.



 

Lähteet & taustat:

Loin testin Pirkko Huhtisen kyselylomakkeen ja hänen pitämänsä viestintäkoulutuksen pohjalta. Kiitokset siis hänelle, Työterveyslaitokselle ja Zef-kyselypalvelulle!

Pirkko Huhtisen kirjallisuutta:

Neuvottelijan vuorovaikutustaidot (2011)

Näkökulmia neuvotteluihin ja palavereihin (2002)

www.monivire.fi