Ikuiset ulkopuoliset − eli 800 000 epätyypillisessä työsuhteessa työskentelevää

Pätkätyöläisten uupuminen uhkaa työurien pidentämistä

Suomessa epätyypillisissä työsuhteissa työskentelee tällä hetkellä noin 800 000 ihmistä (www.stat.fi). Heidän määränsä on kasvanut jatkuvasti. Epätyypillisellä työsuhteella tarkoitetaan esimerkiksi määräaikaisia ja osa-aikaisia työntekijöitä, yksinyrittäjiä, freelancereita, apurahansaajia, tarvittaessa töihin tulevia, sesonkiapulaisia, vuokratyöntekijöitä ja harjoittelijoita. Esimerkiksi yksinyrittäjiä on laskutavasta riippuen Suomessa jo ainakin 160 000.

Syyksi esimerkiksi alihankintamenettelyn, erilaisten itsensä työllistämisen muotojen ja niiksi muotoiltujen sopimusten kasvuun on todettu yritysten tarve pienentää työvoimasta syntyviä kustannuksia. (Equalsoc 2007). Työntekijän palkkaaminen on siis kallista ja se teettää yrittäjälle roppakaupalla velvollisuuksia. Siksi moni työnantaja ostaakin mieluummin palvelut ulkopuolelta. Myös julkinen sektori on hullaantunut ulkoistamisesta.

Epätyypilliset työsuhteet ovat siis osoitus jatkuvista säästötarpeista sekä siitä, että muutokset tapahtuvat työelämässä aina vain nopeammin. Työnantaja haluaa pitää vapautensa muuttaa yrityksen kurssia nopeastikin markkinoiden tuulen suunnan kääntyessä. Epävarmuudessa pitämisellä toki ehkäistään myös erilaisten suojatyöpaikkojen syntymistä. Työntekijän motivaatiota ja taitoja pystytään punnitsemaan tällä tavoin jatkuvasti. Tarvittaessa turhan rutisijat ja löysäilijät saadaan kuorittua nopeasti pois työyhteisöstä. Uusia työntekijöitä on ovella tulossa jonoksi asti − vaikkapa ilmaiseksi.

Kun puhumme työhyvinvoinnista työpaikoilla, puhumme yleensä niistä 1 600 000:sta, joilla on vakituinen työsuhde. Vakituinen työsuhde on itsessään jo hyvin merkittävä osa työhyvinvointia. Pankista saa lainaa ja luottokortin, työntekijällä on pääsy työterveyshuoltoon ja työpaikan virkistystapahtumiin. On lounaskupongit ja virkistyssetelit. Fysioterapeutti säätää tuolin ergonomisesti oikeaan asentoon. Vieressä istuva määräaikainen saa ehkä itse säätää jakkaransa, koska työterveyshuollon palvelut kuuluvat hänelle vasta neljän kuukauden työskentelyn jälkeen.
 

Epätyypillisessä työsuhteessa oleva kärsiikin vakituista työntekijää tyypillisemmin huonosta ergonomiasta, vähäisistä lomista, suuremmista riskeistä työturvallisuudessa ja toisaalta ulkopuolisuuden tunteesta. Epävarmuus työsuhteen jatkuvuudesta stressaa. On mahdotonta sitoutua tiettyyn kaupunkiin ja lisäksi asunnon ostaminen tai perheen perustaminen vaikeutuu liian epävarman tulevaisuuden vuoksi. Ulkopuolisuus työyhteisössä voi olla henkisesti hyvin raskasta. Vakituisessa työsuhteessa olevan voi olla vaikea ymmärtää jatkuvaa vaikutuksen tekemisen tarvetta. Pätkätöissä oleva vaihtaa usein työyhteisöä, jossa on lunastettava oma paikkansa niin sosiaalisesti kuin ammatillisestikin joka kerta uudestaan.

Epätyypillisissä työsuhteissa yksi ongelma on molemminpuolisen sitoutumisen väheneminen työsuhteissa. Kun työnantaja ei ole sitoutunut työntekijäänsä, yhä harvempi työntekijäkään on enää valmis näkemään ylimääräistä vaivaa työnantajansa eteen. Sitoutuminen on kuitenkin yksi motivaation ja työn ilon alkujuurista. Jos työntekijän paikka on jatkuvasti kynnysmatolla, työnantajan voi olla vaikeaa saada hänestä parhaita tehoja irti. Jos jokin menee mönkään, epävarmassa tilanteessa oleva työntekijä häipyy saman tien. Sitoutunut työntekijä on valmis tekemään parhaansa yhteisen hyvän ja menestymisen eteen vaikeissakin tilanteissa. Toimiston ulkopuolella olevaan jonoon ei silti kannata aina luottaa. Uuden ihmisen rekrytoiminen on aina riski. Lisäksi se vie muiden työaikaa ja maksaa euroja.

Epätyypillisillä työsuhteilla taiteilu näyttää edulliselta tilinpäätöksissä vielä nyt. Pidemmällä tähtäimellä epätyypilliset työsuhteet voivat olla tikittävä aikapommi. Työelämän muutosta ei voida välttää, mutta muutos on toteutettava hallitusti. Pahimmillaan tästä alennusmyynnistä meille jää käteen tulevaisuus täynnä työttömiä ja uupuneita ihmisiä, jotka eläköityvät ennenaikaisesti. Jotta työuramme aidosti pitenevät, katse on suunnattava epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleviin ja myös heidän työhyvinvointiinsa − välittömästi.