Hankala yhtälö - työurien pidentäminen ja 300 000 viisikymppistä työelämän ulkopuolelle jäänyttä

Työurat eivät pitene, kun viisikymppiset osaajat ovat työkyvyttömyyseläkkeellä ja työttöminä

Suomessa on tällä hetkellä 110 500 yli 50-vuotiasta työtöntä työnhakijaa. Suurin osa heistä on huolissaan siitä, onko heillä enää ikinä mahdollista työllistyä. Näin moni heistä ajattelee pitkästä esimieskokemuksesta ja hienosta työurastaankin huolimatta. Nuorisotyöttömyys on luonnollisesti aivan oma ongelmansa, mutta kerrottakoon vertailun vuoksi, että alle 25-vuotiaita työnhakijoita oli viime vuonna noin 50 000. (www.yle.fi/, www.tem.fi/) 

Yhteiskunnan huoli 

Kuva: www.plaza.fi

nuorisotyöttömyyden lisäksi yli viisikymppisten lisääntyvästä työttömyydestä on myös varmasti aito. Maamme menettää valtavan määrän osaamista ja rahaa säilömällä näitä yli 100 000 osaajaa työttömyyskortistossa. Tämän lisäksi yli 50-vuotiaita työkyvyttömyyseläkkeellä olevia on Suomessa noin 180 000, kun yhteensä työkyvyttömyyseläkkeellä on noin 250 000 ihmistä. (www.kela.fi/kelasto)

Jos työnantajalla on kuitenkin mahdollisuus valita palkkaako hän nuoren, vai eläkeikää lujaa lähestyvän ihmisen, ratkaisu on usein selvä. Moni työnantaja kokee, että työntekijän työkyky laskee sitä myöten, kun ikää karttuu. Lisäksi pelätään sitä, että jatkuvissa organisaatiomuutoksissa seniorit eivät sopeudu uudistuksiin tai uuteen tietotekniikkaan.

Tutkimuksissa on osoitettu, että henkilöstön iän myötä työtyytyväisyys huononee. Työterveysasiantuntijat toivovatkin, että ikääntyvien työntekijöiden työtä kevennettäisiin nykyistä enemmän. Lisäksi, mitä iäkkäämpää organisaation henkilöstö on, sitä pitempiä sairauspoissaolokerrat ovat kestoltaan. (Lehtonen 2007, s. 137-138). Sairauspoissaolo maksaa työnantajalle keskimäärin 300-350 euroa päivältä (Lehtonen 2010, s. 5; www.valtiokonttori.fi/).

Varsinkin suurille yrityksille tulee kalliiksi pitää palkkalistoillaan eläkeikää lähellä olevaa työntekijää. Suuret yritykset maksavat yli 56-vuotiaan työttömyysturvamenoista niin sanottua työnantajan omavastuumaksua, eli käytännössä sakkoa, jos irtisanottu ei työllisty ennen eläkeikäänsä. Vielä viime vuonna sakko vaihteli yrityksen koon mukaan nollasta 80 prosenttiin työttömyysturvaetuuden kustannuksista. Tämän vuoden alussa tuli voimaan laki, jossa enimmäisomavastuuosuus nousi jo 90 prosenttiin. Tämä korkein luku koskee yrityksiä, jotka maksavat palkkoja yhteensä vähintään 31 848 000 euroa vuodessa, pienemmät yritykset maksavat pienempää prosenttiosuutta. Yritykset, joiden palkkasumma on alle kaksi miljoonaa euroa vuodessa, eivät maksa omavastuumaksua. Omavastuuosuudella pyritään siis ehkäisemään yli 56-vuotiaiden työttömyyttä. Todellisuudessa maksut saattavat kuitenkin johtaa siihen, että työnantaja irtisanoo työntekijänsä viimeistään 55-vuotiaana välttääkseen mahdolliset seuraukset irtisanotun pitkäaikaisesta työttömyydestä. (www.uusisuomi.fi, www.stm.fi/)

Suuret yritykset maksavat myös tavallista korkeampia eläkemaksuja, jos heidän alaisena jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle (www.valtiokonttori.fi/). Suurin todennäköisyys jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle on silloin, kun työntekijä alkaa olla lähellä eläkeikää. Yksi tapa välttää korotetut eläkemaksut on siis irtisanoa juuri viisikymmentä täyttäneet työntekijät. 

Tässä valossa on siis toisaalta helppo ymmärtää työnantajaa, joka haluaa pitää kulunsa kurissa.

Ensinnäkin voidaan tietenkin kysyä, miksi viisi- ja kuusikymppiset tippuvat työelämästä ennen virallista eläkeikää. Onko työelämän rytmissä ja töiden organisoinnissa tai johtamisessa jo itsessään jotakin vikaa? Toiseksi, yhteiskunnalla on varmasti kaunis tarkoitus ehkäistä yli viisikymppisten irtisanomisia, mutta sääntely saattaa kääntyä itseään vastaan. Se pelottaa työnantajaa palkkaamasta yli viisikymppisiä. Tällä hetkellä työnantajalla on varaa valita hyvin tarkkaan työntekijänsä, koska työntekijöitä on tarjolla yllin kyllin ja työpaikkoja liian vähän. Esimerkiksi alinta eläkeikärajaa nostamalla ei ratkaista sitä suurinta ja todellisinta ongelmaa: työpaikkojen vähyyttä.

Yhteiskunnan pitäisi kepin sijaan tarjota porkkanaa. Rankaisemalla työnantajaa ei houkutella maksamaan palkkaa viisi-kuusikymppisille. Ainot lääkkeet, jotka toimivat, ovat uusien työpaikkojen luominen, yrittäjyyden riskien vähentäminen esimerkiksi sosiaaliturvan suhteen, työntekijän palkkaamisen helpottaminen sekä työnantajan eläkemaksuihin liittyvien riskien pienentäminen. Osa-aikaisen työn tekeminen on tehtävä järkeväksi sekä työnantajan että työntekijän kannalta.

Tämä on tietenkin kallista, mutta voidaan myös pohtia, kuinka paljon verotuloja valtio menettää jo nyt elättäessään nämä 180 000 yli viisikymppistä työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa ja sen lisäksi 110 500 työtöntä samanikäistä.

Uskon, että yhteiskuntamme tarvitsee kipeästi myös heitä, jotka työskentelevät pienemmällä teholla 110 prosentin sijaan. Varmasti moni heistä on osaamisensa ansiosta jopa huomattavasti tehokkaampi kuin nuori kollegansa. Uusimpien tutkimusten mukaanhan sosiaalinen toimintakyky ja tehokkuus kasvavat huippuunsa vasta iän myötä (www.yle.fi/).